Noin vuosi sitten kerroin juurta jaksain erään kiven tarinan. Kannattaa ehkä tsekata se ennen tämän postauksen lukemista, niin tiedätte miten syvissä vesissä seilaan näiden kivivoimien kanssa. Sitä paitsi tämä postaus on myös tavallaan sen kadonneen kiven tarinan kakkososa.
Idalta saamani, alkuperäinen ja ensimmäinen voimakiveni on edelleen kadoksissa, mutta se muutamien mutkien kautta tilalle tullut kivi on edelleen osa kivikokoelmaani ja siis visusti tallessa. Tässä vuoden aikana olen keräillyt itselleni muutamia kiviä, yhden sain ystävältä ja muutaman ostin ihanasta kivikaupasta Tarttosta.
Yksi kivistäni kulkee mukanani yleensä takin taskussa, ensin toki tarkistan, ettei taskuissa tosiaan ole mitään kiven mentävää reikää. Kerran juurikin se mukanani kulkenut kivi katosi vuorokauden ajaksi, mutta mulla oli ihan mieletön tuuri kun sain sen takaisin – tai siis ehkä voidaan puhua tässä tapauksessa tuurin sijaan tarkoituksesta.
Kiven katoamisesta on kulunut nyt vuosi ja halusin mennä sinne, mistä kaikki on lähtenyt alunperin liikkeelle. Poikkesin siis kädet täristen Seraphineen, legendaariseen Eerikinkadun kivikauppaan. Tarvitsin uutta kiveä ja halusin kuulla asiantuntijan mielipiteen siitä, mikä oli ensimmäisen kiven katoamisen tarkoitus.
Seraphinessa sain kehoituksen olla miettimättä kiven katoamista liikaa, päästää irti ja jatkaa eteenpäin. Joskus pitää osata luopua ja ehkä tosiaan joku muu tarvitsi sitä kiveä sillä hetkellä enemmän kuin minä. Asia oli sillä loppuun käsitelty ja pääsin valitsemaan itselleni uutta kiveä. Ensiksi täytyi tyhjentää mieli, hengitellä ja astella vähän kauemmaksi kivihyllystä. Sain vinkiksi, että tarvitsemani kivi löytyisi ylähyllyltä ja se pitää valita intuition varassa.
Valitsin kiveni aika nopeasti. Valitsemani kivi on mielestäni kaunis ja tuntui sillä hetkellä hyvältä napata hyllystä juuri se. Sain kuulla, että valitsin ihan oikein. Kivikaupan pitäjä kertoi, miksi tarvitsin tätä kiveä juuri nyt ja voi, kuvaus kivestä meni vähä liiankin tunteisiin. Juteltiin aika pitkään kiviasioista kivikaupan pitäjän kanssa ja pakko sanoa, että kivikaupassa asiointi oli aika eheyttävä ja kiva kokemus. Inhoan sanaa voimaannuttava, mutta sitäkin se varmasti oli.
”Antaa voimia ahdistuksen hetkellä, vapauttaa ikävistä ajatuksista. Auttaa ymmärtämään raskaitakin kokemuksia ja hyväksymään, että kaikella on tarkoitus.”
Minun tulee myös antaa tämä kivi eteenpäin kun se on tehnyt tehtävänsä. Niin aion tehdä, sitten kun hetki on oikea.
Kivihommat piristää elämää. On ihana uskoa energiaa antaviin ja parantaviin voimakiviin ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Eipä kivistä ainakaan mitään haittaa ole, eihän?
Käykääpä kivikaupassa, jos kaipaatte jotain uutta kokemusta. Vai oletteko jo ehkä vierailleet siellä? Kivihommiin jää myös vähän koukkuun ja melko varmasti suuntaan uudelleen vielä Seraphineen, joka löytyy osoitteesta; Eerikinkatu 10, Helsinki.
-Maj
Mielenkiintoista, kivet on ihania! Muistan kyllä sun kiven katoamistarinan. Tuon valitsemasi kiven teksti sopisi omaan elämäntilanteeseen hyvin – mä tarvitsisin nimenomaan voimakiven. Kiviterapiaa oon opiskellut hiukan, se on kyllä kiinnostavaa. Olisi ihana päästä kunnon kivikauppaan. Oletko käynyt Jalokivigalleriassa? Mitenköhän hyvin siellä tietävät kiviasiat? Mun tulee joskus käytyä Pirkanhovissa ja olen siellä poikennut ko. kaupassa. Haluaisin saada ametistin tietokoneen ja telkan viereen, sen pitäisi vähentää sähkömagneettista säteilyä.
Moikka Ulpu! EN itseasiassa olekoskaan käynyt siellä, pitäiskö selvitellä?
Tästä tuli vähän sellainen fiilis, että olisit eronnut tai jtn..?
Ehkä semmosia fiiliksiä voi vähän olla.
Tänään suuntana Seraphine:) Kiitos vinkistä!
Moikka! Mulla on sellanen tilanne elämässä, että energiaa antavat kivet olis nyt paikallaan. Googlailinkin liikkeitä helsingistä ja päädyin blogiisi. Minua kiinnostaa kivien hitaluokka? Opiskelijana finanssipuoli tiukilla :/
Hello! Kannattaa poiketa tuonne kivikauppaa, kiviä löytyy ihan muutamasta eurosta alkaen – ja kalleimmat ovat useampia kymppejä!