En ole yleensä tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, enkä oikeastaan nytkään tee. Itselle tehdyillä lupauksilla on ainakin minun tapauksessani tapana unohtua aika nopeasti. On niin superkliseistä luvata itsellensä syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja olla muutenkin parempi ihminen, mutta…

Me alettiin silti koko perheen voimin (miinus Samuel) herkkulakkoon kuukaudeksi. Miikan kanssa lyötiin satasesta vetoa (kyllä!), että ei kosketa sokerisiin herkkuihin tammikuussa ja sisällytettiin haasteeseen myös sipsit ja muut vastaavat. Rebekka yllättäen innostui kuullessaan asiasta ja halusi itsekin aloittaa lakkoilun. Sovittiin kyllä jo kättelyssä, että kavereiden synttäreillä saa herkutella. Miika ja Rebekka tosin ehdottivat yhdessä jo eilen, ensimmäisenä lakkopäivänä, joskus neljän aikaan lakon peruuttamista. ”Ihan typerää hommaa, mitä sitä nyt itseään kiusaamaan?” Samuelia nauratti koko touhu, poika vaan myhyili tyytyväisenä, varmaan lulee saavansa syödä meidänkin herkut eli herkkuja neljän edestä :D Mä oon niiiin satasen rikkaampi, ehkä jo tällä viikolla.

Mistä johtuu, että sillä hetkellä kun aloitat lakkoilun  sun ei mitään muuta teekkään mieli kuin karkkia? Ajatukset pyörii tyyliin vaan TV mixin tai Sirkus aakkosten ympärillä.  Se on kai se ehdottomuus, mitä ei suositellakaan, vaan eikös kultainen keskitie ole paras? Keskitiet nyt vaan ei toimi meillä, ei ollenkaan. En muista nimittäin yhtään herkutonta iltaa viimeiseen pariin kuukauteen, jos karkkipussi ei rapise sohvan reunalla, niin sitten me sokerihiiret rouskutetaan vaikka jäisiä mokkapaloja. Miika on vielä muakin pahempi herkuttelija – toki hän varmasti väittää ihan muuta. Vähentämisestä on sovittu ja yritetty vähän laiskasti, mutta ei se oikein toimi. Toki tämä herkkujen ahmiminen alkaa aina lasten mentyä nukkumaan, joten ei siinä mielessä hätää siis.

Mä olen monta kertaa ollut herkkulakossa kuukauden tai pidempään. Joka kerta se makeanhimo hellittää jo vähän ekan viikon aikana  ja tulee parempi fiilis. Sokeripöhö lähtee kropasta ja olo vaan on kaikin puolin parempi. Lakon loputtua makeanhimo lähtee muutamalla herkulla, ei vaan tee mielikään sokeria niin paljoa. Siitä se kuitenkin sitten aina lähtee hiljalleen lipsumaan takaisin entisiin uomiin. Lakon jälkeen pitäisi jatkaa hyvää duunia sopimalla karkkipäivä ja yksinkertaisesti olla ostamatta kotiin herkkuja. Suolaiset herkut ei ollenkaan ole se kompastuskivi tässä taloudessa, sillä mitään sipsipusseja ei tule ostettua kuin aniharvoin.

Saatan sokerihimoissani kaivella keittiönkaapit monta kertaa läpi, tuloksetta. Hätätapauksessa kaakaokin käy, saatan olla myös piittamatta parasta ennen -merkinnöistä, jos on tosi paha himo päällä. En nyt muista just nyt mun alhaisinta sokerinhimoissa tehtyä tekoa, mutta naurattaa kun ajattelen erästä ystävääni syömässä lasten suklaakalentereita tyhjäksi :D Oletteko ikinä sortuneet vastaaviin tekoihin?

Kuvat minusta ja Sannista –  Janita Autio
 – ja heti alkoi tehdä mieli pizzaa? Erityisesti Sitkon Parma-pizzaa.

Liikunnan suhteen en lupaa mitään. Jokatapauksessa harrastan liikuntaa viikottain, joskus enemmän, toisinaan vähemmän. Teittekö te uudenvuodenlupauksia? Jos, niin millaisia? Jos ette, niin lähtekääpä messiin herkuttomaan tammikuuhun?

-Maj