Täällä ei alkanutkaan lomaviikko ihan suunnitelmien mukaan. Oma väsymykseni johtui flunssasta, enkä ole pitkään aikaan tuntenut itseäni näin voimattomaksi. En muista edes milloin olisin ollut nuhassa viimeksi? Samuel sai myös ärhäkän ihoreaktion, joten käväistiin lääkärin puheilla. Se ei ollut mitään vakavaa, mutta sain itselleni mielenrauhan. Kotona on stressaavaa arvuutella oireiden syytä. Olen aina vähän sydän kallellani pojan takia, mutta se kai sallittakoon? Hänelle sattuu ja tapahtuu. 

Kun lapset olivat pienempiä, niin meillä sairastettiin aivan älyttömästi. Niistä ajoista on jäänyt varmaan jotain traumoja, sillä olin tälläkin kertaa heti ihan paniikissa, että nyt meihin kaikkiin iskee varmasti joku kamala tauti. Kavereilla riehuu tällä hetkellä supersitkeä pöpö, perheen molemmat vanhemmat ovat keuhkokuumessa – ja toinen joutui ihan sairaalaan asti, huh!

Tänään kuitenkin selvittiin Leo’s Leikkimaahan ja lapset saivat purkaa edes vähän kasaantuneita energioitaan. Yksin asumisessa on muuten ehdottomasti pahinta sairastaminen – ihan sama miten kurja olo on, niin koirasta ja lapsista on silti huolehdittava. Kuumeisina kiinnostaa ehkä vähiten lähteä ulkoiluttamaan koiraa räntäsateeseen, varmasti monelle muullekin koiranomistajille tuttu tunne? Onneksi ei meillä ole mitään sen vakavampaaa ja onhan tuota lomaakin vielä jäljellä.

Nämä kuvat on otettu vuoden viimeiseltä aamiaiselta, Idan luota. Ystäväni on aivan hurahtanut mehustamiseen, enkä yhtään ihmettele miksi. Voi vitsit, miten koukuttavan hyvää itse puristettu mehu voi olla! Harkitsen itsekin mehustimen hankkimista. Lupasin myös lapsille tehdä heidän toiveidensa aamiaisen ja silloin ei kuulemma ainakaan syödä puuroa :D

Olen saanut aikaiseksi vasta kaksi postausta tänä vuonna. Ajattelen tällä viikolla olla puolittain itsekin lomalla ja kuten edellisessä postauksessa lupasin;  olla enemmän läsnä. Teen vielä myöhemmin vuosikatsausta ja muutamissa lukemissani blogeissa on myös asuja yhteen postaukseen – kiva idis sekin?

Pysytelkäähän terveinä,
Maj