Luulin meidän eteisen pitkän käytävän pysyvän pimeänä, vaikka valon määrä lisääntyisikin. Onneksi olin väärässä. Parina päivänä olen jumittunut ovensuuhun ihmettelemään kaunista valoa, jota tulee eteiseen olkkarista ja käytävän varrella olevan lastenhuoneen ikkunasta. Vitsit, miten paljon olen ikävöinyt aurinkoa ja valoa. Koko asunto näyttää aivan erilaiselta luonnonvalossa. Me muutettiin tänne loka-marraskuun vaihteessa, joten ollaan asutettu tätä asuntoa vain vuoden pimeimpänä aikana. Eteisessä on myös tuo hassu kurkistusikkuna keittiöön, olette saattaneet ehkä bongata sen jostain kuvista? Aluksi ihmettelin tuota ratkaisua, mutta kaikkeen tottuu ja onhan se loppujen lopuksi ihan hauska.
Kurkistusikkunasta tuli mieleen lasten lähestyvät synttärit, joita en ole vielä ehtinyt yhtään suunnittelemaan. Samuel toivoo, että tarjoilen pikkuvieraille juomaa tuosta kurkistusikkunasta – ja sen aivan varmasti teenkin, jos päätetään järkätä kavereille kemut täällä. Tuparitkin olisi ihana järjestää jossain vaiheessa, ehkä keväällä kun parvekeella tarkenee oleskella.
-Maj