Luulin meidän eteisen pitkän käytävän pysyvän pimeänä, vaikka valon määrä lisääntyisikin. Onneksi olin väärässä. Parina päivänä olen jumittunut ovensuuhun ihmettelemään kaunista valoa, jota tulee eteiseen olkkarista ja käytävän varrella olevan lastenhuoneen ikkunasta. Vitsit, miten paljon olen ikävöinyt aurinkoa ja valoa. Koko asunto näyttää aivan erilaiselta luonnonvalossa. Me muutettiin tänne loka-marraskuun vaihteessa, joten ollaan asutettu tätä asuntoa vain vuoden pimeimpänä aikana. Eteisessä on myös tuo hassu kurkistusikkuna keittiöön, olette saattaneet ehkä bongata sen jostain kuvista? Aluksi ihmettelin tuota ratkaisua, mutta kaikkeen tottuu ja onhan se loppujen lopuksi ihan hauska.
Kurkistusikkunasta tuli mieleen lasten lähestyvät synttärit, joita en ole vielä ehtinyt yhtään suunnittelemaan. Samuel toivoo, että tarjoilen pikkuvieraille juomaa tuosta kurkistusikkunasta – ja sen aivan varmasti teenkin, jos päätetään järkätä kavereille kemut täällä. Tuparitkin olisi ihana järjestää jossain vaiheessa, ehkä keväällä kun parvekeella tarkenee oleskella.
-Maj
Hei. Laitoin sinulle meiliä tuosta pt-paketin voitosta. Mukava blogi sulla
tuosta kurkistusikkunasta saisi hauskan baarin tai drive in tiskin synttäreille. listalle esim. hampparia, limpparia ja mitä nyt keksiikään? :)
No jep, jotain sellaista mäkin ajattelin :)
Valo on kyllä ihmeellinen ja niin voimaannuttava asia.
Ootko laittanut HBO-arvontaan liittyen sähköpostia?
Moikka Ulpu! Mä oon välittänyt voittajien yhteystiedot eteenpäin, sieltä tulee varmasti pian postia teille :)
VALO!!! Niin voimaannuttava! Joskin ei mitenkään armollinen, näyttää kaikki pienenpienetkin pölypallerot;)
Minusta tuo pikkuikkuna on tosi ihana, antaa varmasti valoa keittiöön!
No niin on – ja totta, ekaa kertaa aikoihin mulla on partsikin puunattavana :D