Kiikutin tänään vioittuneen kameran muistikortin paikkaan, jossa ammattilaiset tekevät kadonneen datan palautuksia. Nieleskelin kyyneleitä kortin vastaanottaaneen tyyppin puistellessa hitaasti päätään. Kuulostaa varmaan huvittavalta jutulta, mutta ihan tosi, siellä kortilla oli monen päivän työt ja osa kuvista on sellaisia, joita on hyvin vaikea korvata mitenkään. Vielä on kuitenkin toivoa, mutta tietojen palautus voi pahimmillaan kestää yli viikon verran ja ei ole mitenkään 100% saadaanko kaikkea palautettua.
Tämä on kyllä keskiviikko joka tuntuu maantailta. Tai minun tapauksessani ehkä ennemminkin keskiviikko, joka tuntuu inhokkipäivältäni, sunnuntailta. Nyt on kieltämättä tosi alakuloinen fiilis. Epätietoisuudessa oleminen on ärsyttävää – ja se muistikortti ei ole ainoa asia, mikä mielessäni pyörii.
Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut vahvuuteni, haluan aina selvittää kaikki asiat samantien, mieluiten ihan heti. Kai sitten toisaalta tekee hyvää yrittää nostaa omaa sietokykyä? Voiko kärsivällisyyttä harjoitella? Asiat eivät välttämättä aina selviä silloin kun itse niin haluaisi ja jos niihin ei voi itse vaikuttaa, niin on niiden vain annettava olla. Miten se tuntuukin niin pirun vaikealta?
Miten te pystytte työntämään asiat mielestänne ja keskittymään johonkin muuhun? Kaikki vinkit olisivat tällä kertaa kultaakin kalliimpia, sillä mulla riittäisi hommia vaikka muillekin jakaa.
Ajattelin seuraavaksi tehdä muutaman tunnin töitä, käydä reippaalla lenkillä ja sen jälkeen taas jatkaa, jospa se auttaisi? Koitan parhaani mukaan edistää asioita, joihin voin vaikuttaa, sillä to do -listan lyheneminen tuottaa aina mielihyvää.
-Maj
Tosi kurja tilanne :( toivottavasti kuvat saadaan pelastettua!
Koita kirjoittaa ylös kaikki mikä on tällä hetkellä hyvin tai niitä arjen pieniä iloja :) muistelen että itse olet tästä kirjoittanutkin blogiisi joskus, harmaa päivä saattaa muuttua vielä valoisammaksi :) tsemppiä<3
Moikka! No jep, eilinen parani sit kuitenkin vähän iltaa kohden :) Kiitos <3
Musta ei nyt ole apua, mutta pakko laittaa kommenttia kun olen tuossa asiassa ihan samanlainen kun sä, jos joku tärkeä asia painaa mieltä, en pysty keskittymään mihinkään muuhun eikä mikään saa sitä pois mielestä. Jos kyse on kovin ikävästä jutusta en saa edes nukutuksi tai syödyksi. Todella ärsyttävää! Tuntuu että toisilla on taito työntää tuollaiset asiat halutessaan takaa-alalle, mutta multa se ei valitettavasti onnistu. Joten en voi muuta sanoa kun että I feel you ja toivottavasti asiat ratkeaa pian <3 en ole tainnut sulle aiemmin kommentoida vaikka jo pitkään olen blogiasi lukenut. Tykkään kirjoitustyylistäsi ja kiva kun kirjoittelet paljon näistä arjen ihan perus jutuista, iloista ja suruistakin :)
Moikka Mimmu! Tavallaan on hyvä, että asiat haluaa selvittää mahdollisimman pian, mutta sitten taas toisaalta siitä joutuu kärsimään. Onneksi on kohtalotovereita. Kiitos niin paljon ihanasta viestistä <3
Mulle kanssa apua kärsivällisyyteen! Itelläni se liittyy kyllä enempiki ihmissuhteisiin, riita-tilanteita en kestä yhtään ja kaikki pitäs saada heti selväks. Sitte oonkin oikee maanvaiva niille ketkä tarvii enempi aikaa miettiä ja sulatella..:D Ja samalla lietson itteni ihan hulluuteen asti kun en vaan kestä sitä epätietoisuutta. Oivoi hyvältä kuulostaa…
No nyt kuulostaa kyllä pelottavan tutulta. Välillä on niin vaikeaa ymmärtää hitaammalla tahdilla käyviä ihmisiä, just niitä joiden pitää sulatella asioita – jopa päiviä, apua. Enkä muuten yhtään kestä mököttäjiä :D
Mä olen ihan samanlainen. Kun on joku murhe/ ongelma, se on saatava ratkaistua heti. Mulla kyllä yleensä helpottaa jo se, että asia on jonkun muun käsissä ja kun kaikki voitava on tehty. Tässä tapauksessa siis mua helpottaisi jo se, että joku yrittää tehdä parhaansa, että kortilta saataisiin kuvia talteen. Kamalinta on se, että välillä olen valmis laittamaan isojakin summia, että jokin asia saadaan nopeasti kuntoon. Pitäisi oppia hengittämään ensin ja tarkastelemaan asiaa uudestaan hetken kuluttua.. Mutta miten????? :D
I FEEL YOU ja niimpä, mutta miten??? Se ei ole ihan helppo homma hätähousulle! Voitko kuvitella miten ahdistunut olin, kun muistikortti taittui just vappuaattona, illalla. Jouduin odottamaan päiviä ennen kuin sain edes arvion siitä :D
En tiedä onko tää hyvä vinkki kellekään muulle kun itselleni, mutta jos joku asia harmittaa niin katson jonkun dokkarin oikeasti vakavasta aiheesta tai juttelen jonkun kanssa jolla on isompia vaikeuksia kun itsellä. Tämä auttaa laittamaan asioita oikeaan perspektiiviin vaikka kyllä pienempiäkin murheita saa harmitella eikä tarkoitus ole rinnastaa :) Mutta itsellä toimii tämä – aina voisi olla kurjemminkin ajattelu hahaa :D Olen myös ollut duuneissa vaativissa kriisipaikoissa, ja niiden työpäivien jälkeen ei oikeen mitkään normijutut osannut harmittaa.
Toinen tapa on olla harmistunut ihan rauhassa, voi vaikka tehdä harmituskakun tai huutaa, se kyllä helpottaa ja alkaa usein naurattaakin :D Tärkeintä vaan muistaa että ei kaada omaa harmitustaan muiden niskaan, siksi joku hauska tekeminen toimii, että se piristää.
Yritän muistaa sen, että harmitus on tunne siinä missä joku muukin. Eli voi antaa tunteen tulla, käsitellä sen, antaa sen olla niin kauan kuin tarvis ja sitten luopua siitä. On aika normaalia että tulee näitä negatiivisia tunteita ja nykyään ”kaikesta pitäisi päästä nopeasti eroon”, vaikka nopeiten pääsee kun harmituksesta kun on vaan rehellisesti harmistunut ja purkaa sen jotain järkevää kanavaa pitkin :D
No oot oikeassa, on hyvä osata laittaa asiat mittakaavaan. Joskus vaan pienetkin jutut voi harmittaa niin älyttömästi – ja on ihan naurettavaa, miten vaikeaa siitä tunteesta on päästä yli. On muuten myös niin osuvasti sanottu, että tunne pitää käsitellä,antaa sen olla ja sen jälkeen luopua siitä. Kiitos kommentista <3