Olen viimeisen puolen vuoden aikana vetänyt perässäni tuota Samsoniten laukkua niin paljon, että sen kahva on melkein kasvanut käteeni kiinni. Enimmäkseen reissaan Tampereen ja Helsingin väliä. Työhommat painottuu hyvin paljon Helsinkiin, mutta usein yhdistän reissuihin myös työhän liittyvät ei niin pakolliset pr-tapahtumat sekä ystävien näkemisen. Idan koti alkaa pikku hiljaa tuntua toiselta kodilta, siellä löytyy tutusta paikasta hammasharjani ja muutamat muut tarpeelliset pienet jutut.
Arki lasten kanssa sujuu aina Tampereella ja on omalla tavallaan rauhallisempaa. Yksin ollessani olen paljon poissa kotoa ja nyt se alkaa tuntua, eikä välttämättä hyvällä tavalla. Tuntuu vähän, että elän kahta aivan erilaista arkea ja alan olla väsähtänyt. Asialle pitäisi tehdä jotain. Tällä viikolla lähden vielä Tallinnaan ja sen jälkeen viikon päästä suuntaamme Kroatiaan. En haluaisi myöntää edes itselleni, mutta kai tämä jatkuva meneminen en tietynlaista pakenemista jostain. Juoksen karkuun yksinoloa, en ole vieläkään kovin pro siinä, vaikka pienissä erissä sekin sujuu.
Tänään raahauduin laukkuineni takaisin kotiin. Purin laukun pakatakseni sen taas ylihuomenna uudelleen. Napsautin pyykkikoneen päälle ja pohdiskelin asioita. Pitää ehkä tehdä muutoksia, jos tämänhetkinen tilanne ei tunnu hyvältä. Liian monta kertaa olen palanut nyt kotiin vähän liian ryytyneenä, hiukset hapsuisina ja voimattomana. Ehkä on aika hiukan hengähtää ja miettiä mitä todella haluan. Pitää levätä ja sitten koettaa mennä siihen suuntaan, mikä tuntuu parhaalta itselleni.
-Maj
Mikä Samsoniten matkalaukku tuo on?
Kuulostaa ihan suunnitelmalta. Välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä mihin seuraavaksi. Minä olen siinä tilanteessa nyt, kun äitiysloma häämöttää loppuaan ja nykyinen työ ei tarjoa haasteita.
Nyt omaa aikaa!