Eihän siitä ole kuin viikko vai kaksi, kun kirjoitin kaipaavani inspiraatiota, piristystä bloggaamiseen ja muutenkin työasioihin. Sain todeta asioiden ääneen sanomisen voiman tai no, mun tapauksessa kirjoitin ne mielessä pyörineet jutut tänne blogiin. Ihan jo pelkästään teidän lähettämien viestien myötä sain paitsi tsemppiä omaan tekemiseeni niin myös uutta näkökulmaa asioihin.

Aika jännää, että meiliini tipahti vielä tuona samana päivänä viesti Jutalta. Jutta oli kaipaili apua Instagram-kuviensa kanssa ja blogiini eksyttyään, hänelle tuli mieleen, että voisin olla mahdollisesti hänen etsimänsä henkilö. Yhteinen sävel löytyi heti ekalla tapaamisella ja sen jälkeen tapahtuikin asioita vikkelästi; päädyimme aloittamaan yhteistyön ja ollaan päästy jo kuvailemaankin. Muutama muukin työprojekti ilmaantui ihan kuin tyhjästä ja nyt on sellainen fiilis, että kyllähän tämä tästä taas.

Uusien työjuttujen kunniaksi raivasin kaiken krääsän pois työpisteeltäni. ”Kaikki krääsä” tarkoittaa aika monta hajuvesipurkkia, koruja, kuitteja, johtoja, kortteja, papereita, tyhjiä ruukkuja – you name it! String- hyllykkö oli täynnä epämääräistä rojua, jota en vaan ole jaksanut käydä läpi ja viedä paikoilleen tai yksi ongelma on, että hyllyssä lojuneille kamoille ei nimenomaan ole mitään paikkaa

Rakastan pieniä sisustusjuttuja ja olen haalinut niitä vähän liikaakin; kaikelle ei ole tilaa ja loppujen lopuksi usein vähemmän on parempi, ainakin mun mielestä. Tavaroiden karsimisen jälkeen tuli hyvä fiilis ja nyt vaan koitan pitää mielessä, että en tarvitse mitään uusia piensisustusjuttuja, paitsi ehkä tuoksukynttilän.

Kannustan kaikki tavaran karsimisen lisäksi sanomaan ääneen se mitä toivotte ja haluatte tapahtuvan, ihan vaikka vaan itsellenne, naapurille tai universumille. Musta tuntuu, että asioiden sanominen ääneen voi avata mitä tahansa mitä ovia – ja jos ei, niin ei siitä mitään haittakaan ole.

Ihanaa tiistaita!

-Maj