Hannan kirjoittama postaus on pyörinyt mun päässä eilisestä asti. Käykäähän tekin lukemassa tämä niin helposti samaistuttava postaus. Olen miettinyt ihan samoja asioita, sillä pelkään itsekin jakaa negatiivisia tuntemuksiani osittain samasta syystä, kuin Hannakin. Liittyivätpä ne fiilikset sitten äitiyteen tai muihin asioihin.
Ennen jaoin täällä blogissa myös paljon enemmän henkilökohtaisia asioita ja vaikka kirjoitankin rehellisesti sekä usein kaunistelematta asioista, niin silti harvoin enää tulee mentyä pintaa syvemmälle. Rajanveto tuntuu välillä hankalalta, en oikein osaa päättää mikä on liian henkilökohtaista tai kuinka paljon olen valmis itsestäni antamaan? En missään nimessä halua julkaista jotain sellaista, mitä myöhemmin tulisin katumaan – vaikka toistaiseksi en ole katunut yhtäkään kirjoittamaani tekstiä, ainoastaan vanhat juttuni huvittaa kaikessa naiviudessaan, mutta that’s all. En myöskään ole taitava kirjoittaja ja varmasti siksikin tuntuu siltä, että en saa näppäimistön kautta ilmaistua itseäni siten, kuten toivoisin tai haluaisin.
Aurinkolasit – Celine
Takki – LAB
Huivi & paita – Samsoe & Samsoe
Farkut – Zara
Hansikkaat – H&M
Laukut – Givenchy & LV
Kengät – Dr. Martens
Kuvat – Char and the City
Mulla on tuolla luonnoksissa parhaillaan pari henkilökohtaisempaa juttua, mutta vitsit niiden julkaiseminen mietityttää. Ehkä vielä joskus – tai ehkä ihan pian? Luitteko te Hannan postauksen? Millaisia ajatuksia teissä tämä kaikki herättää?
-Maj
Kirjoitus oli hyvä. Luulen, että tuon tunteen voi allekirjoittaa jokainen vanhempi.
<3 <3 <3
Moi Maj!
Olen seurannut blogiasi useita vuosia ja mielestäni olet taitava ja omaperäinen kirjoittaja! Pidän tyylistäsi kertoa arkisista asioista, jotka osaat kuitenkin sanoittaa mielenkiintoisiksi ja pohdiskeleviksi. Usein turhan pitkät jaaritellut pitkine lauseineen joissain blogeissa saa itseni pitkästymään ja päädyn selaamaan vain kuvat. Sinun blogissasi puolestaan luen lähes poikkeuksetta kaikki tekstit, sillä osaat sanoa asiat lyhyesti, mutta ytimekkäästi.
Minäkin olen huomannut, että et ole enää jakanut henkilökohtaisia asioistasi enää niin avoimesti blogissa. Se on ihan ok! Toki toisen inhimmillisyys antaa aina enemmän samaistumispintaa, kuin siloteltu kuva. Ymmärrän kuitenkin sen, että omien henkilökohtaisten asioiden jakaminen suuren yleisön edessä voi pelottaa. En itse jaa omia asioitani mielellään edes kaikille ystävilleni, vaikka hyvin voisinkin. Kipu siitä, että minusta tai läheisistäni puhuttaisiin selkäni takana eteenpäin saa minut usein hiljentymään, varsinkin rankkojen asioiden kohdalla. Usein minulla onkin negatiivinen ajatuksia, miten ihmiset juoruilevat ja maiskuttelevat toisten asioilla. Tosiassahan suurin osa ihmisistä haluaa toisilleen vain hyvää ja tuntee myötätuntoa toisen puolesta.
Haluaisin muistuttaa myös sinua, että me useimmat lukijoistasi toivomme sinulle vain parasta elämään! Avioerosi myötä minusta on ollut erityisen ihana huomata, kuinka ihania ihmisiä sinulla on ympärilläsi. Ihmisiä, jotka huolehtivat jaksamisestasi ja viettävät kanssasi aikaa, erityisesti silloin, kun lapset eivät ole luonasi. Mielestäni se kertoo sinusta ihmisenä paljon!
Ihanaa ja voimaannuttavaa kevättä!
Luin! Ja vitsit olin huojentunut, että Hannakin kokee näitä samoja haasteita arjessaan. Niin helposti sitä luulee olevansa ainoa näissä asioissa :( minulta siis ainakin tulee ymmärrystä <3 kannustan siis sinuakin kirjoittamaan myös henkilökohtaista aiheista.
Mun mielestä on niin hyvä, että näistä puhutaan ja ihana sä oot <3