No nyt se sitten on, juhannus! Musta tuntuu, että kaikki ovat mökillä tai jossain reissussa – siis kaikki muut, paitsi me. Eilen kuuntelin veljeni juhannussuunnitelmia; mökkeilyä, grillaamista, saunomista, uimista ja paljuilua. Eipä kuulostanut pahalta ollenkaan ja hetkeksi tuli sellainen vähän lannistunut olo, että aivan niin, me nautitaan viiden hengen voimin viikonlopusta hikisessä kerrostalokolmiossa, eipä ole paljoa paljuun pääsyä.

Mutta mitä ihmettä? Itse en ole hommanut mökkiä tai buukannut reissua, vaan vakaasti olen koko ajan sanonut, että ihan hyvä näin. Miksi ja mistä se olo sitten tuli? Sellainen ärsyttävä masisfiilis, tiedättekö? ”Noi kaikki muut sitä ja tätä ja mä en yhtään mitään”

No siihen oloon ei kannata kuitenkaan jäädä kovin pitkäksi aikaa, sillä siitä ei saa yhtään mitään irto. Fillarit alle ja järvelle uimaan. Lapset autoon, eväät mukaan ja retkelle. Metsään, kaupunkiin tai ihan minne vaan? Kukkia keräämään tyynyn alle, sateeseen kirmaamaan, tekemään majaa ja viettämään leffailtaa. Saunakin kyllä järjestyy meidän tapauksessa, kansankylpylä on auki ja veljen saunallinen kaksiokin on nyt vapaana, hehe.

Taidan itse loppujen lopuksi nauttia eniten spontaaneista jutuista, kuten pyöräretkestä sateella. Parempi olla astettamatta yhtään mitään ennakko-odotuksia. Eikä sen tekemisen juhannuksena tai muulloinkaan tarvitse olla mitään sen ihmeellistä; hyvää ruokaa ja leppoisaa oleilua ja mikä tärkeintä, ei stressiä.

Hyvää juhannusta just sulle,
missä ikinä ootkaan ja mitä ikinä teetkään <3

-Maj