Ei vielä, mutta ihan pian jää syyskuu taakse. Maanantaina on syyskuun viimeinen päivä ja alan jo asennoitua lokakuuhun. Valmistaudun hiljalleen kohtaamaan pimeyden ja kylmyyden. Viime vuonnakin mietin, että miten ikinä selviän talvesta, kun jo lokakuu tuntuu niin hyytävältä. Kai se kylmyys vaan kesän jälkeen jysähtää, mutta sitten siihen tottuu. Ei ole tarkoitus kuulostaa negatiiviselta, mutta kohta koittava ajanjakso ei ole vaan ole mun pala kakkua ja siksi pohdinkin, miten syksystä ja kaamoksesta saisi tehtyä mahdollisimman mukavaa.

Jengi käy mittauttamassa  ferritiiniarvojaan, koska väsyttää. Hyvähän ne on tietysti tarkistaa, mutta mua ainakin alkaa aina tähän aikaan vuodesta väsyttämään, vaikka arvot olisikin kunnossa. Pitää siis nukkua ja keskittyä oman hyvinvointiin enemmän. Kesällä porskutan menemään tarmokkaana aurinkoenergialla. En tiedä, mitä mieltä te olette asiasta, mutta mulle ainakin riittää lyhyemmät yöunet kesällä, vaikka tutkimukset sanovat, että unentarve pysyy samana ympäri vuoden.

No, vielä on pari päivää jäljellä tätä kuuta, joten kerrataanpa mitä tässä kuussa oikein tapahtui, ennen kuin siirrän ajatukseni lokakuulle. Syyskuu oli todella tapahtumarikas ja se sujahti tuttuun tapaan nopeasti, ihan liian nopeasti.

Syyskuussa…

– muutin uuteen asuntoon
– näin siskoani pitkästä aikaa ja tajusin vasta silloin, kuinka ikävä mulla oli ollut
– olimme lasten kanssa Ylivieskassa kummisetäni hautajaisissa
– tarkastelin taivasta joka päivä
– olin viikon kestävällä Suomi-roadtripillä
– kävin paikoissa, joissa en ollut ennen käynyt
– pääsin vihdoinkin testaamaan koskenlaskua
– nautin suunnattomasti islanninhevosvaelluksella
– tein metsäretkiä, season is on
– meidän Petteri meni Love Islandille ja tuli myös takaisin
– vein lapset (ja Tepon) kajakkiretkelle
– ostin uuden flexin Tepolle, vanha taisi kestää kuusi vuotta
– käytin ensimmäistä kertaa kevään jälkeen villakangastakkia
– unohdin kumminkin ottaa takin mukaan roadtripille, josta suurin osa vietettiin pohjoisessa
– aloitin uudessa työssä Pura Finlandilla
– vein kaksi puhelinta korjattavaksi ja kolmaskin vaatisi etulasin vaihtoa
– olen ollut suunnattoman huolissani ja surullinen ystäväni puolesta
–

Onhan tässä ollut paljon kaikkea, sanon minä. Ja joo, villakangastakin ekaa kertaa käyttäminen ei oo mikään juttu, mutta teki mieli vaan kirjoittaa sekin listaan. Seuraavaksi haen teddytakin pesulasta, niin saan ottaa senkin käyttöön, mutta vielä ei pysty sitä listaamaan, hehe.

Sellainen syyskuu mulla, entä sulla?
Millaisilla fiiliksellä lähdet kohti lokakuuta?

-Maj