Kävin tällä viikolla nukkumassa yhden yön  Saaran vanhempien mökillä Lohjalla. En erityisemmin nauti autolla ajamisesta ja yritän vältellä viimeiseen asti ajamista paikkoihin, joissa en aikaisemmin ole käynyt. En välittänyt ajopelostani tai epämukavuusalueelleni menemisestä. Loppujen lopuksi ajaminen ei ollut yhtään paha, parituntinen matka sujahti Auta Antti! -podacastia kuunnellessa aika nopsakasti. Ensin Ylivieska, jonne reitti tosi oli tuttu, mutta silti – ja nyt tämä, olen vähän ylpeä itsestäni.

Nautin ihan mielettömästi mökkeilystä ja siitä rauhallisesta tunnelmasta, tosin neljä koiraa huolehtivat myös ettei tullut liian hiljaista. Saaran äiti kohteli mua kuin kukkaa kämmenellä, tunsin itseni tervetulleeksi. En ymmärrä kuinka on mahdollista, että vaikka mun ja Sapen keskustelut venähtivät aamu kolmeen saakka, niin heräsin silti aamulla virkeänä. Käytännössä kahdenkymmenenneljän tunnin mökkireissu tuntui monen päivän lomalta. Sain perspektiiviä ja uutta kulmaa asioihin, joita olin pyöritellyt omassa mielessäni liian pitkään.

Kuvat – Saara Sarvas

Kai mä haluaisin tällä tekstillä sanoa vaan, että kuunnelkaa itseänne, mitä ikinä se sitten onkaan. Luottakaa intuitioon. Lähtekää hetkeksi pois, ottakaa etäisyyttä, jos siltä yhtään tuntuu. Joskus pitää mennä vähän kauemmas, että näkee paremmin lähelle.

Ihanaa viikonloppua, ihan teille jokaiselle <3

-Maj