Meillä on hyvät välit lasten isän kanssa, voidaan sopia lasten asioista yhdessä ja vuoroviikkohommakin sujuu jo rutiinilla. Miikan kanssa molemmat eletään omaa elämäämme tahoillamme, kumpikaan meistä ei haikaile takaisin vanhaan ja toivomme toisillemme pelkkää hyvää.

Eilen lapset lähtivät isälleen viettämään isänpäivää ja oven sulkeuduttua kyyneleet alkoivat valumaan, eikä niille tullut loppua ollenkaan. Pakko myöntää, että päivä tuntui masentavalta kyllä heti aamusta saakka, mutta jotenkin sain tsempattua itseäni siihen asti, kunnes se ovi kolahti kiinni. Tämä tunne ei varsinaisesti liity pelkästään isänpäivään, vaan kaikkiin sellaisiin juhlapyhiin, joita olen aikaisemmin viettänyt perheen kanssa.

Halusin saada oman olon kevyemmäksi ja toivoin samalla voivani antaa tukea jollekin toiselle näitä samoja asioita pohdiskeleville, siksi yllätin itsenikin kertomalla spontaanisti Instagram tarinassani fiiliksestäni. Kerroin, että en ole enää jouluihminen, en isänpäiväihminen, juhannusjuhlija tai mikään mukaan. Yritän aina olla näin hetkinä reipas läheisten ja tietenkin lasten takia, mutta silti perheen kanssa vietettävät juhlapyhät jotenkin muistuttavat mua omasta epäonnistumisestani ja rikkinäisestä perheestä. Tulee tunne, että missä tahansa olen, niin olen kumminkin väärässä paikassa. Haluaisin vaan deletoida kalenterista tietyt päivät.

 

hölmöt

Joskus se kurja, kylmä tunne iskee hetkeksi, joskus pidemmäksi aikaa. En yritä nyt sanoa, että eronneet vanhemmat olisivat jotenkin epäonnistuneita, ei missään nimessä. Se on vaan mun oma tunne. Asiat eivät vaan menneet niin kuin olisin toivonut tai halunnut. Kukaan meistä tuskin suunnittelee menevänsä naimisiin ja saavansa lapsia voidakseen vain erota. Yleisesti ottaen tiedän ja tunnen, että juuri näin on hyvä meille. Aina sitä vaan ei ole tarpeeksi vahva muistamaan sitä.

Yllätyin miten paljon viestejä sain naisilta, joilla on samanlaisia tuntemuksia. Itkusta ei illallakaan meinannut tulla loppua, kun luin viestejä. Niin moni tsemppasi minua eteenpäin ja samalla kertoi, että sanoitin heidän ajatuksensa. Se aina vähän helpottaa, kun ymmärtää ettei ole ainoa ihminen, joka tuntee näin. Aika, asioiden käsitteleminen ja puhuminen varmasti auttaa, ehkä tulee vielä sekin päivä, ettei enää kirpaise.

Mulla on lämmin ja kiitollinen olo.  Yksikään ihminen ei tuominnut, haukkunut tai kirjoittanut mitään pahaa. Ollaan jatkossakin toistemme puolella, ei vastaan. Kyllä me selvitään, harmaat pilvet väistyy hiljalleen ja sateen jälkeen paistaa aina jossain vaiheessa aurinko. Onneksi nyt on ihan tavallinen maanantai.

hölmöt2

Kaikki ne katastrofit joita sä pelkäsit
Ne toteutui
Tuli vedenpaisumus ja tuli tuhotulva
Mut sä vielä uit
Kävi kaikki klassiset
Ja siinä hukku kyllä usko ihmisiin

Mulle sä olet ihme
Tää ei oo mikään sun tila viimeinen

-Vesala

 

 

5 Comments

  1. Piia 11.11.2019

    <3

    Vastaa
  2. <3 Me mietitään parhaillaan onko ero ainoa oikea vaihtoehto, vai onko tässä vielä jotain tehtävissä. Tavallaan sitä toivoisi, että tämä vaihe olisi jo ohi ja voitaisiin jatkaa elämää, oli lopputulos mikä hyvänsä. Ja samaan aikaan tulevaisuus tuntuu todella pelottavalta.

    Vastaa
    • Maj 12.11.2019

      Mä lähetän kaikki maailman tsempit ja voimat sinne! Epätietoisessa tilassa eläminen on itselleni ainakin kaikista raskainta, joten toivottavasti ratkaisu löytyy ja saat rauhallisemman mielen <3

      Vastaa
  3. Miimi 13.11.2019

    Nämä ajatukset oli kuin omani. <3 Kaikki perhejuhlat tuntuvat niin ontoilta, vaikka erosta on jo pari vuotta. Tuleva joulukin jo ahdistaa, vaikka ennen se oli yksi lempijuhla. Voimia meille kaikille, lohdullista kuulla että meitä on enemmänkin!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *