Sunnuntai-illasta asti olen hokenut, että tästähän tulee hyvä viikko. Asioihin voi aina hyvin pitkälle itse vaikuttaa ja mähän vaikutan. Olen keskittynyt niihin juttuihin, joista pidän ja jotka ovat hyvin. Koitan olla lempeä niin itselleni, kuin muillekin. Vastoinkäymisiin voi suhtautua monella tapaa ja kun se focus on positiivisessa, niin niistäkin on helpompi selvitä.

Jo heti maanantaina teki vähän tiukkaa, sillä mulla on täällä ollut pyykkikone hajalla, kuivuri ei toimi ja onnistuin hajoittamaan kamerani. Oli siinä ehkä vähän hampaan kolossa muutakin. Sitten kun ne tuskastumisen kyyneleet alkoivat vieriä poskille, niin päätin purra hammasta ja lähteä saunalle. Sain suostuteltua Samuelinkin mukaan – olisi niin ihanaa jos vain saisin tartutettua häneen innostukseni avantouintiin.

Neljännen pulahduksen olo oli paljon parempi ja takaisin autolle tallustellessa mielikin oli jo hyvä, sellainen ihanan kevyt. Kaikesta kyllä selvitään ja loppujen lopuksi jos mietin laajempaa kuvaa, niin pikkujuttujen kanssahan tässä vaan painitaan.

Maanantain jälkeen tuli kaunis, aurinkoinen ja luminen tiistai. Oltiin yhtä hymyä Repekan kanssa metsäkuvauksissa. Eikä tämä keskiviikkokaan hullumpi ole ollut, oltiin kerrankin ajoissa säbätreeneissä ja Rebe-muru kiikutti kauniin grafiikkatyön kotiin taidekoulusta.

Kävin päivällä ruokaostoksilla ja onnistuin jättämään lompakkoni kotiin, huomasin sen tietenkin vasta ostosten ollessa jo hihnalla. Eräs ihana leidi tarjoutui maksamaan ostokseni kortillaan, jos siirtäisin hänelle rahaa sen jälkeen. Ihan varmaan universumi iski mulle siinä hetkessä silmää, että katoppa vaan, täällä on paljon hyvää porukkaa.

Niin hyvää keskiviikkoa teille! Jatkan täällä itsekseni hyvään keskittymistä,
myös tämän viikon jälkeen :*

-Maj