Täällä meillä Tampereella starttailee hiihtoloma maanantaina. Samuel juuri kyseli multa, että tiedänkö miksi sitä sanotaan nimenomaan hiihtolomaksi? Kuulemma koska ennen ihmiset olivat niin kovia hiihtämään ja sitä varten tarvittiin loma. Selvä homma! Tampereella hiihtomahdollisuudet taitavat olla ensi viikolla hyvin vähäiset, puhumattakaan pulkkamäestä tai luisteluhommista. Me ollaan lähdössä Ylivieskaan vanhempieni luokse,  mutta sielläkään ei taida olla lunta tällä hetkellä, höh!

Onneksi on muutakin tekemistä kuin edellämainitut  ja ajattelinkin vinkata teille yhden kivan koko perheen puuhan hiihtolomaa silmällä pitäen tai ihan muuten vaan. Samuel sai kummeiltaan joululahjaksi lahjakortin Irti Maasta -kiipeilypuistoon. Saatiin houkuteltua pari viikkoa sitten Petteri mukaamme Tampereen Tullintorin pohjakerroksessa sijaitsevaan kiipeilypuistoon  ja ai vitsit, että meillä oli niin hauskaa.

irti maasta 1

Kiipeilysessio kestää tunnin ja kaikkien kiipeilijöiden tulee osallistua 15 minuuttia kestävään alkuopastukseen, joka alkaa varttia ennen varsinaista kiipeilyaikaa. Irti Maasta suosittelee saapumaan paikalle noin puolisen tuntia ennen kiipeilyn alkamista. Siinä ajassa ehtii hyvin ilmoittautua kassalle ja vaihtaa vaatteet. Kiipeilemään mennään sukkasillaan tai omilla sisäpelikengillä, kantsii myös ottaa mukaan vesipullo.

Tunnin kiipeilysessio maksaa 16 euroa ja liput ovat 10% edullisemmat etukäteen verkosta ostettuna. Tampereella on myös valittavana luolaseikkalu tai seikkailulippu, jolla pääsee luolastoon + kiipeilemään. Me päätettiin keskittyä näin ekalla kerralla vain kiipeilyyn, luolaseikkailua voidaan testata sitten ensi kerralla.

irti maasta 2

Ratoihin kiinnitytään valjaissa olevan lukon avulla ja pienen harjoittelun jälkeen se alkoi sujumaan lapsiltakin hyvin. Rebekka oli kuin pieni apina ja vielä kilpailuhenkinen sellainen. Ilman pienintäkään epäröintiä hän kiipesi kaikki seinät ihan ylös asti ja hitsin nopeasti. Samuel oli aluksi tosi varovainen ja ehdin jo miettiä, että mitenköhän tässä käy, mutta niin poika vaan rohkaistui. Lopuksi Samuel meni hienosti ylös kaikenlaisia seiniä. Ollaan Petterin kanssa molemmat käyty kiipeilemässä aikaisemminkin ja silti hurjimmat seinät tai radat vähän jännitti. Oli vähän outoa kiivetä ostoskeskuksen kattoon saakka, ihmiset istuskelivat eri kerrosten kahviloissa ja ravintoloissa katselemassa.

irti maasta 3värimustval

Tämä oli kaikista jännittävin rata! Kuten kuvasta ehkä näkyy, niin tuossa täytyy loikata tolpalta toiselle, eikä mistään voi pitää oikein kiinni. Rebekka suoritti tämänkin heittämällä, mutta me muut pupupöksyt ei päästy loppuun saakka. Ihmettelin, kuinka me Petterin kanssa ollaan ajauduttu tähän pisteeseen, ei sitä vaan ennen ole joutunut myöntämään, että ei uskalla. Onko tässä päässyt tulemaan järkeä tai itsesuojeluvaistoa päähän matkan varrella?

irti maasta 5

Irti Maasta – kiipeilypuistosta löytyy monen tasoisia kiipeilyratoja, osassa oli ihan tosissaan haastetta, ainakin meille. Tämä kuvan rata kuuluu mun mielestä niihin vähän haastavampiin ratoihin. Pimeä torni oli myös jännä kokemus, se oli ainoa paikka minne tarvittiin valvojan apua kiinnityksessä.

irti maasta 4irti maasta 6

Tunti on ihan sopiva aika kiipeilyyn, siinä saa kyllä lämmön pintaan kun tosissaan painaa menemään. Kuten sanottua, meillä ainakin oli tosi hauskaa, ihan varmasti mennään uudelleenkin.

Irti Maasta -kiipeilypuistoja on yhteensä neljä; Tampereella, Helsingissä, Raisiossa ja Porissa. Oletteko käyneet kiipeilemässä Irti Maasta -puistossa, jos niin mitä mieltä ja kannattaako luolaseikkailua kokeilla?

-Maj

Tiedän paljon pahempia ja isompia huolenaiheita, kuin epäonnistunut lomamatka, mutta tällä kertaa loman epäonnistuminen tuntui tosi kurjalta. Niin kurjalta, että teki mieli kadota kokonaan sosiaalisesta mediasta ja niin teinkin hetkeksi. Onhan se toisinaan vaikeaa hyväksyä, että joku kovasti odotettu tai toivottu asia, kuten nyt tällä kertaa loma, meneekin pieleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. No, mitä sitten oikein tapahtui?

sunsetlover1

Tiedättekö sen tunteen, kun istuu autossa matkalla lentokentälle innostuneena ja odottavin fiiliksin, silmissä siintää jo helteiset hetket auringon alla, vailla huolen häivää. Näissä tunnelmissa olin pari viikkoa sitten lähdössä reissuun, kunnes kentällä kaivelin  meilistä lentoliput ja siinä paikassa tajusin, että lähtöhän on vasta seuraavana päivänä. En varmasti ole ensimmäinen tai viimeinen ihminen, jolle näin on käynyt, mutta kyllä se vaan tuntuu ihan naurettavan tyhmältä mokalta ja samalla iskee paniikki, että mitähän muuta on hullusti tai mitähän muuta tärkeää olen unohtanut? Onneksi ei oltu myöhässä lennoilta vaan hurjan paljon ajoissa. Varasin meille Vantaalta hotellihuoneen ja sitten vaan hakemaan reiluksi viikoksi parkkiin jätettyä autoa takaisin. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa takaisin Tampereelle, mutta se ei oikein houkutellut.

Seuraavana päivänä koko kommellus jo vähän hymyilytti ja siitä pystyi jopa vitsailemaan. Uudelleen vaan lentokentälle, vähän säädin pari kiloa liian painavan matkalaukun kanssa, mutta siitä selvittiin heittämällä muutamat jutut käsimatkatavaroihin. Kaikki sujui siihen asti kunnes noin viisitoista minuuttia ennen lentoa huomasin lompakkoni kadonneen. Juoksin kysymään kadonneesta lompakosta infopisteestä ja parista muusta paikasta. Lompakosta ei ollut jälkeäkään, joten jouduin kuolettamaan kortit ennen lennolle lähtöä.  – Onneksi käteiset olivat eri paikassa  ja toisella meistä oli lompakko tallessa.

sunsetlover2

Koneessa alkoi taas hymyilyttämään, kaikkea sitä voikin sattua, mutta lomallahan tässä nyt ollaan. Perillä Thaimaassa onnistuin haalimaan ensitöikseni itselleni  ruokamyrkytyksen tai vatsataudin. Oksentamisen jälkeen kuume sekä flunssa jatkui ja meni lopulta poskionteloihin. Hiljalleen tokenin ja silloin Jonas puolestaan aloitti oksentamaan. Kumpaakaan ei enää naurattanut. Pinna alkoi olla kireällä, eikä minkäänlaisesta lomafiiliksestä ollut tietoakaan enää.

sunsetlovet3

Siinä se sitten meni se loma. Olo on kuin jyrän alle jääneenä, eikä vatsa meinaa vieläkään olla ihan täysin normaali. Olisi ihana sanoa kaikille tutuille, että loma oli onnistunut ja rentouttava. Ei se ollut, enkä osaa tai en koe tarvetta kaunistella asioita niin ihanan vaaleanpunaisiksi kuin näiden kuvien taivas. Pettymyksen kyyneleet on nyt jo kuivailtu ja koitan keskittyä parempaan arkeen ja miettiä, että seuraava loma ei mitenkään voi mennä enemmän penkin alle, eihän?

-Maj

1 2 3 4 5