No niin, lasten toinen ja mun ensimmäinen kotikouluviikko tuli tänään päätökseen. Ai miten meni? No ois voinut mennä paljon huonomminkin, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, ettei kotikouluilu mitään suurta herkkua ole. Maanantai oli kaikista vaikein päivä ja siitä kun selvittiin, niin hommat on rullailleet ihan ookoosti. Voin sanoa olevani ihan tyytyväinen meidän kaikkien suoritukseen, varmasti ainakin opittiin jotain uutta ihan jokainen.

Mielialani aaltoilee jatkuvasti koronatilanteen takia, vähän väliä on pala kurkussa ja ahdistaa, kun taas toisina hetkinä on vähän rauhallisempi olo, sellainen ”kyllä tästä varmasti selvitään” – olo, tiedättekö? Monet kaverit ovat myös sanoneet fiilisten aaltoilevan isosti. Mulla ainakin voi olla yhden päivän (joskus tunninkin) aikana tosi  monenlaisia tuntemuksia. Jos kuulostaa tutulta, niin nyt ihan viimeistään tiedät, että et ole yksin <3

Tavallisten koulutehtävien lisäksi Sampan lukujärjestyksestä löytyi tänään vesitutkimusta. Samuel kävi hakemassa mukillisen lunta ulkoa, piirrettiin muovimukiin viivat siihen kohtaan, mihin ajateltiin veden yltävän lumen sulattua. Siinä me sitten seurattiin yhdessä lumen sulamista, jännityksellä. Opettaja oli ystävällisesti merkannut viimeiseksi tehtäväksi kotiaskareet eli voin kai laittaa pojan luvan kanssa siivoushommiin? Voidaan aloittaa ehkä keittiönpöydän tyhjäksi raivaamisella.

eli all good here! Nyt voi taputtaa itseään olalle ja nostaa jalat ylös, sehän on perjantai. Toivottavasti teilläkin on kaikki hyvin?

Me jatketaan kotoilua samaan malliin, pelataan varmaan ahkerasti lautapelejä ja välillä käydään vähän metsäilemässä. Niin ja onhan meillä yksi spesiaali ohjelmanumerokin; leivotaan kakku sunnuntaina, koitetaan kehitellä jostain vähän juhlatunnelmaa, koska meidän Rebekalla on synttärit <3

Halauksia,
Maj