Pysähdyin eilen miettimään tätä vuotta, viime syksyä ja kaikkea siltä väliltä. Mun elämään on lähiaikoina mahtunut paljon enemmän pitsapäiviä kuin sporttipäiviä. Alkusyksyn jälkeen liikuntaharrastukset loppuivat kaikista hyvistä fiiliksistä ja kovasta yrityksistä huolimatta. Mihin katosi kaikki tarmo ja tahdonvoima? 

No joo, käyn kuitenkin avannossa ja satunnaisilla kävelylenkeillä. Tiedän, että on erittäin ok joskus jäädä kotiin ja syödä pitsaa, itselleen pitää antaa armoa ja on hyvä myös levätä, kun siltä tuntuu ja kroppa viestittää niin. En voi kuitenkaan sanoa, että se olisi mun kohdalla nykyään joku poikkeus, enemmänkin sääntö. Voimat ovat olleet vähissä ja liikkumattomuuden jälkeen olen entistäkin vetelämpi. Toivon tosiaan välillä, että joku tulisi kiskomaan mut sohvalta ja veisi kädestä pitäen liikkumaan. Ihan oikeasti toivon, että se olisi mahdollista. Kuulostaako kenestäkään yhtään tutulta, sanokaa pliis nyt joku, että joo.

Voi näitä pitsakuvia, Helsingin Daddy Greens Pizzabarin pitsa oli hyvää, ei toki ihan yhtä hyvää kuin vakkarini; Tampereen Sitkon Veganissimo ja chilikastike. Jostain ihmeen syystä haluan vaan listata teille pitsapaikkoja ja unohtaa, että lupasin itselleni mennä tänään lenkille. Menkään Ahvenanmaalla Niskaan peltileivälle ja suunnatkaa Turussa Nerån pitsalle. Skifferin vuohenjuustoa ja mansikoita sisältävä Soignon on aina varma valinta. Tampereen vanhimman ja legendaarisimman pizzerian, Napolin, listalta löytyy sata pitsaa.

Läheisille olen selitellyt suu vaahdossa, että ei se mikään ihme ole kun mieli on maassa, eikä mikään huvita. Onhan tätä pitkää harmaata jaksoa jatkunut nyt ikuisuuden. Todellisuudessa tiedän, että tästä uuvuttavasta jaksosta selviäisi (ainakin minä) paremmin, kun lähtisin tomerana liikkeelle. Jokaisesta aikaansaadusta asiasta tulee astetta parempi mieli. Nämä asiat tiedostaen valitsen silti liian usein kotisohvan ja esimerkiksi juurikin sen pitsan.

Tähän loppuun mulla olisi vielä kaksi kysymystä teille… Mistä saa suomen parhaimmat pitsat ja mikä avuksi, kun ei saa itsestään irti oikein mitään? Miten selättää päivästä toiseen jatkuva vetelä olo?

-Maj