Viikot vierii, virus pysyy, onneksi kevät ei silti odota. Kyllä se vaan on täällä, satunnaisista lumisateista takatalvesta huolimatta. Veljeni juuri vitsaili, että kannatti kerrankin olla ajoissa kesärenkaiden kanssa.

Viime viikon teema oli ulkoilu, ollaan innostuttu pyöräilemään, pelaamaan futista ja  metsäilemään. Ulos lähteminen on ollut itselleni monena päivänä tietynlainen kohokohta, henki kulkee paremmin raittiissa ilmassa, eikä sen jälkeen tunnu niin eristäytyneeltä. Itseasiassa viime viikko oli aika kiva. Ruutuaika väheni ja hetkessä oleminen lisääntyi. Hain eilen postista Maria Kangaskortet Ruutuvapaata-kirjan, ehkä siitä saadaan ideoita kaikenlaiseen puuhailuun? Voisin jakaa jotain ideoita kaikenlaiseen kivaan puuhailuun täälläkin, jos teitä kiinnostaa?

Olen miettinyt ja ollaan yhdessäkin mietitty, että mitä tehdään koronan jälkeen? Juhlitaan ainakin. Ai, että miettikää kesämekkoja ja puutarhajuhlia, festareita ja illanistujaisia. Kaikelaisia kemuja, lasten ja aikuisten.

Käydään uimassa ja ollaan rannalla, sitä me aina tehdään. Ollaan ihan hulluna ystävien kanssa. Halataan mummoa tiukasti ja halataan muitakin rakkaita. Vietetään huolettomia kesäpäiviä. Matkaillaan vaan kotimaassa, nukutaan teltassa ja taivasalla – sen voisi kai jo nyt muuten toteuttaa?

Ihan samaa reittiä pyöräiltiin kaikki kolme, mutta vain yhden tyypin selkä näytti tältä. Lokasuoja ei paljoa auttanut, kun jätkä huristi pyörällä läpi kaikkien mahdollisten lätäköiden.

Pyöräiltiin meidän suosikki biitsille, Vanhalla Hervantajärvelle fiilistelemään kevättä. Repussa oli mukana vähän juomista ja smoothiet, kerrankin oltiin vähän kevyemmillä eväillä matkassa. Lapset olivat ihan, että ”eiks oo muuta?” Kotona sitten vasta.

Näistä aurinkoisista päivistä saa niin paljon energiaa ja jaksaa ihan erilailla tehdä kaikkea. Odotan jo niin kovasti kesää ja koronan päättymistä. Varmaan me ihan kaikki?

-Maj