Kauan etsin meille täydellistä sohvaa, mutta eihän sitä sitten ikinä tullut vastaan. Hakusessa oli siro vuodesohva, mutta mikään näkemistäni sohvista ei tuntunut oikealta. En halunnut maksaa isoa rahasummaa sohvasta, joka ei kuitenkaan ollut ihan sellainen kuin olisin halunnut.

Yhtenä maanantai-iltana sain tarpeekseni ja lähdin siltä istumalta spontaanisti Ikeaan ostamaan Söderham-sohvaa. Reissu oli sinänsä aika hauska, tultiin äidin ja sohvan kanssa tilataksilla kotiin ja myytiin siinä taksimatkan aikana vanha sohva pois. Vanhaa sohvaa tultiin hakemaan vielä samana iltana ja niin me yötä myöten kasattiin uutta Söderhamia. Naureskeltiin, että eipä ole eka kerta, kun jotain on saatava heti paikalla.

Söderham ei ole se unelmieni sohva, mutta se on silti ihan kiva, sanoisinko – niin ja ihan hyvin siinä mahtuu nukkumaankin, ehkä kaksikin ”jos kovin läheisissä väleissä ovat” kuten äiti sanoi. Päälliset saa irrotettua ja pestyä, mikä on aika tärkeää, kun väri on suhteellisen arka.

Keittiöön mahtuisi paljon isompikin pöytä ja jos sopiva sattuu tulemaan vastaan, niin saatan vaikka innostua ostamaan. Näin on kuitenkin ihan hyvä ja yhtään uutta huonekalua ei välttämättä tarvitse ostaa, en ainakaan jaksa stressata. Seuraava projektini on saada taulut ja lasten string-työtaso seinille, mutta siihen tarvitsen apua. Kenelläkään lähipiirissäni ei oikein meinaaa porakone pysyä kädessä. Onko kukaan teistä turvautunut ikinä aviomiespalveluun. Jos niin kertokaahan mitä mieltä olitte?

Ihana, kun aurinko näyttäytyi tänään. Kaikki tuntuu ja näyttää valoisemmalta, kun ei tarvitse tarpoa pimeän räntäsateen keskellä. 

-Maj