Me Rebekan kanssa pakattiin kamat ja hypättiin junaan, ihan tuosta noin vain sen kummempia suunnittelematta. Miika ja Teppo jäivät kotimiehiksi! Ai, niin… minne me mentiin? No minnekäs muuallekaan kuin kotikonnuille Ylivieskaan. En kertonut tulostamme vanhemmilleni mitään, mutta tiesin kyllä, että äiti odotti Rebekan näkemistä kuin kuuta nousevaa.
Saatiin ihan täydellinen paikka kaikinpuolin.
Meille kuitenkin selvisi, että vanhempani olivat toisessa kaupungissa (yötäkin), veljeni ei ollut myöskään kotosalla ja sisko miehineen olivat ilta kymmeneen saakka töissä. Eli täydellisen huono tsägä! Onneksi serkkuni perheineen nappasivat meidän (ja tavaralastin) asemalta kyytiin ja vietettiin heti eka ilta heillä kyläillen, oli muuten aivan mieletöntä päästä valmiseen pöytään syömään ja kaikkea :)
Rebekan ensimmäinen junamatka sujui oikein hyvin.Pikku-neiti ei tosin malttanut millään nukkua kuin puoli tuntia,
mutta siitä huolimatta 4 tuntia meni tosi nopeasti.
Parit ruokailut ja kakkavaipat hoideltiin hienosti.
Meillä oli järkyttävä määrä tavaraa!Rebekan laukku toimi myös hoitolaukkuna.
Tosin mun käsilaukkukin alkoi muistuttamaan hoitolaukkua…
Itse en kyllä ehtinyt sen kummemmin syödä,enkä käydä veskissä!
vaunuillekin oli ihan kätevästi tilaa.Yläkerrassa oli leikkivaunu ja siellä me sitten istuttiin ja ihmeteltiin isompien lasten leikkejä pariinkin otteeseen:
”Nyt vauva on marsun häkissä ja nyt se on apteekissa”??
Eli mennään kyllä toistenkin junalla, seuraavaksi vaikka Sapelle Helsinkiin!
Mummo ja Pappa tulivat siis vasta tänään kotiin…
He olivat super yllätyneitä, kuten kuvasta näkyy :DMummu oli melkeinpä tippalinssissä…
Täältä bloggailen sitten ainakin seuraavat pari viikkoa!
ilta jatkui tähän malliin ;>
-M
