Meillä on ollut oikein ihana sunnuntai kaikinpuolin. Päivä on kulunut leppoisasti, ensin oltiin syömässä (ja leikkimässä!) mummolassa ja sen jälkeen ulkoiltiin vielä pyynikillä. Kaunein syyskeli ikinä!

Rebe, Vipsu, Maj ja Tepi ängetty samaan kuvaan :)
Teppo näyttää ehkä hiukan ahdistuneelta ja Reben sormet jo hapuaa sen turkkia…
 

Pelailtiin dominoa, leikittiin koulusta ja vaikka mitä. Daddy otti sillä aikaa virkistäviä nokosia…  Jos joku ei tiedä, niin Vipsu on Miikan tytär, tytöillä onkin vähän samanlaiset silmät! Vipsu jäi vielä viemään koululaiset (mummun ja vaarin) takapihalle retkelle ja me suunnattiin sinne Pyynikille Tepon ja Rebekan kanssa…

Kuvasaldoa vielä…

 

Mitä piditte?

Välittyikö näistä yhtään kuinka kaunista ulkona oli?

Pieni Teppo suuressa maailmassa.

Mulla oli ehkä hiukan liian vähän vaatetta päällä…

 

Tässä ollaan jo menossa kohti autoa, kun pallopää heräsi unilta!

Toivottavasti me saadaan lisää näitä kauniita syyspäiviä.

Oikein paljon voimia kaikille tulevaan viikkoon!

-Maj

Elämäni on tällä hetkellä nii-in tätä:

Koti ja vauva.
Ja vauvakavereita…
Sekä vauvaharrastuksia.

Joudun silti miettimään nyt jo pikkuhiljaa työjuttuja. Olen pohdiskellut, että miksi meillä ”nykynaisilla/äideillä” on niin kiire joka paikkaan, kun kyllä ne työt siellä odottaa. Miksi ei vaan voisi unohtaa hetkeksi itseään, keskittyä siihen pieneen uuteen ihmiseen ja olla sen lyhyen hetken vain toista varten. Silloin kun se toinen on vielä pieni ja tarvitsee eniten äitiään.

Se ei ole niin helppoa, siis olla vain toista varten. Kun kotiakin pitäisi siivoilla, pitäisi vähän harrastaakin jotain  ja pitää huolta itsestään, ”kyllä minä kuulkaa osaan ja pystyn”” Aina ei vaan pidä. Välillä on hyvä antaa kaiken olla.

Ristiriitaista? Ehkä vähän. Itsestään huoltapitäminen, se oikeasti piristää mieltä ja omista harrastuksistakin saa energiaa. Mutta jos olen tarpeeksi väsy, niin teen vain sen, mikä parhaalta tuntuu. Voi olla, että joskus päivä vaan kuluu yöppäreissä hipsutellessa. Niin uutta mulle, ei kai sitä ennen sillälailla, paitsi ehkä darrassa…

Kotiäitejä ei mielestäni arvosteta tarpeeksi, paitsi ehkä toiset äidit osaavat arvostaa, kun tietävät mitä se on pahimmillaan ja parhaimmillaan… Itse voisin olla kotona paaalljooon pidempään, jos minulla olisi mahdollisuus. Ehkä onkin osittain, katsotaan! Kaikilla tietystikkään ei ole mahdollisuutta valita kotona oloa ja jossain tilanteissa voi olla kaikille parempi, että se äiti tosiaan menee sinne töihin.

Btw se toista varten oleminen on erittäin raskasta yöllä.
Vaikka pallopäätä käy sääliksi niin kovin, masuun sattuu, itkettää, auttakaa.

Lopputulos osittain valvotuista öistä on sitten välillä tämä:

Erittäin Väsynyt Äiti.

Oon itse usein aamulla muutaman tunnin ihan ”kuollut”,  mutta kyllä se päivä siitä sitten pikkuhiljaa lähtee käyntiin. Tälläkin hetkellä olo on taas melko pirtsakka, jes.

Sellaisia pohdintoja.

Arvatkaa mihin oon menossa?
Intialaiseen päähierontaan ja kuumakivihierontaan, mieletöntä. Maanantaina varaan ajan!

Toivottavasti hoidoista palaa takaisin Entistä Ehompi Äiti.

-Maj

1 … 1 577 1 578 1 579 1 580 1 581 1 582 1 583 … 1 586