Se on syksy ja saapaskelit. Mulla on myös ympäri vuoden tennarit/lenkkarit kovassa käytössä. En omista kovin monia saapikkaita, mutta periaatteessa kahdetkin kunnolliset riittäisi. Nykyään ihmisillä on vaan niin paljon ja kaikkea. Haluaisinhan toki vaikka ja mitä… Aina ei vaan voi saada kaikkea ja hyvä niin :) Haaveilen uudesta villakangastakista, mutta katsotaan, sanoi lääkäri. Lääkäristä puheenollen, me R:n kanssa käytiin tänään yhdellä. Ja se sanoi juurikin, että katsotaan, ehkäpä maitoallergia.

Näitä käytän tällä hetkellä:

Korolliset kaverit.

Vanhat kunnon Vagabondit.

Rennot, matalat ja mustat.

Ja jokapojan Uggit.
Täytyy varmaan kirjoittaa joulupukille, että tarvitsen (lue: haluan) toisetkin. Omistatteko te tsiljoonat saappaat vai pärjäättekö vähemmällä?
Onko teillä ehkä vain muutamat laadukkaat yksilöt?

Äitin kävi sääliksi reipasta pikkupotilasta, verikoekin ja kaikkea.
EI VAUVOILTA SAA ottaa verikoetta:”(
Voin vaan kuvitella, miltä niistä äideistä tuntuu, joiden vauva on vakavasti sairas.

Yöt menee edelleen puolen tunnin tai tunnin pätkissä.
Onkohan se maitoallergiaa?
Jaa-aa, aika näyttää.

-M

Kuka on Sape?

Sape tai Saara oikealta nimeltään, on mun rakas ystävä, kampaaja, psykiatri, lapseni kummitäti… ja vaikka mitä muutakin.

Sape on rakas. Sape on suomenmestari bodypainttaaja, superlahjakas maskeeraaja, yksityisyrittäjä, bloggaaja. Sape on sata kertaa mua fiksumpi, se tietää paljon asioita. Jos olisin tietovisassa ja saisin kilauttaa kaverille, kilauttaisin Sapelle. Sape on nöyrä tyyppi, eikä ikinä puhu kenestäkään pahaa. Joskus silti Sapen on hankala myöntää olevansa väärässä.

Joskus Sapelle täytyy hermostua, kun se ei vastaa puhelimeen päiväkausiin. Sitä, mitä Sapen asunnosta ei löydy, sitä ei varmaankaan tarvita.

Sape tulee toimeen kaikkien kanssa. Joskus tuntuu, että Sape hukkuu töihinsä.

Sape ei tiedä paljoa mitään vauvoista, paitsi kyllä se nyt on jo vähän oppinut jotain. Se ei ollut ikinä pitänyt vauvaa edes sylissä. Kun sain tietää olevani raskaana, soitin eka äidille ja sit Sapelle, mut se arvasi ennen kun ehdin edes kertoa.

Jos mulla on pahamieli mä voin soittaa Sapelle. Poden välillä huonoa omatuntoa, kun Sape laittaa aina mun tukkaa, mut se on vaan PARAS!

Tiedän, että jos kaikki menisi päin v*****, niin voisin aina paeta Sapelle ja olla niin pitkään kuin haluaisin.

Me ollaan tehty kaikenlaista yhdessä. Mä en tunne ketään ihmistä, kuka olisi niin hulluna huvipuistoihin, kuin Sape.

Se voisi olla vaikka vuorokauden Tornadossa putkeen ja huutais, että LISÄÄ!

Sapen kanssa tapahtuu mystisiä asioita, niitä on vaikea selittää. Silloin kun me ollaan yhdessä viihteellä aina sattuu ja tapahtuu, mutta lopulta kaikki päättyy aina hyvin.

Me ollaan tunnettu ehkä noin kuusi vuotta. Me tutustuttiin, kun Sape laittoi mun hiuksia ja siitä se sitten lähti :D

Mä olen onnekas, kun mulla on niin hieno ystävä kuin Sape. Me ei olla ikinä riidelty, paitsi mä oon suuttunut kerran Sapelle.

Mua harmittaa, että me ei asuta samassa kaupungissa… Pahoin pelkään, että Sape voi jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille. En muuten tiedä ketään, jolla olis pahaa sanottavaa Sapesta.

Mä pidän aina Sapen puolta ja tiedän että sekin mun.

Sape tykkää koirista, se haluis itekin, mutta se on liian kiireinen, eikä ole paljoa ikinä kotona.

(KUKA SÖI NUOLUKIVEN?)

Sapella muuttuu tukkatyyli vähän väliä, tämä tukka vain on ehkä vähän fail.

Meillä on ihan erilaiset elämäntilanteet ja elämät, eikä meillä ole hirveästi yhteisiä kavereita. Paitsi Sapea ei ole ilman Juuliaa. Sapen äiti Tuula on aivan ihana, käyn heilläkin kylässä usein jos olen Sapella.

Sellainen on Sape.

En tunne ketään samanlaista <3

-Maj