Maanantaina starttasi meidän mökkiviikko, pakattiin auto täyteen tavaraa ja suunnattiin kohti Mikkeliä. En muuten ymmärrä, mitä kevyesti pakkaaminen edes tarkoittaa? Survon aina viime kädessä lisää kamaa mukaan niin paljon, kuin jaksan kantaa – tai niin paljon, kuin autoon mahtuu! No mökillä me oltais pärjätty kyllä uikkareilla ja verkkareilla, ei edes purettu tavaroita autosta pois koko aikana. Viimeiset pari viikkoa olen muutenkin ottanut töiden lisäksi lomaa vähän kaikesta, blogista ja koko omasta elämästä, vois kai melkein sanoa. Olen elänyt ja hengittänyt kesää ihan täysillä.
Olen nähnyt aika monta kaunista auringonlaskua, nukkunut hyvin, ollut vaan meikittä ja muutenkin välittämättä kaikesta turhasta, muiden mielipiteistä tai hiustenpesusta. Välillä on tietenkin pitänyt hoitaa työasioita, mutta tosi stressittä. Ihana tilanne kaiken kaikkiaan.
Ystävien suvun mökki Mikkelin suunnilla oli kyllä aika mahtava; kaikki vaikuttivat viiihtyvän. Iso kiitos, että saatiin tulla ja olla. Enkä kestä, että lapset tuijottivat illalla putkitelkkarista (vai mikä se vanhanaikainen tv on?) ”Hei, kuka puhuu?” -leffaa täydellisen keskittyineinä ja myöhemmin nukahtivat vierekkäin siskonpeteihin. Kuulemma ihan parasta, kaikki paitsi ulkovessa, sanoi Samuel.
Tässä parin kesän aikana olen alkanut ihan tosissani haaveilemaan omasta kesämökistä. Sellaisesta pienestä, järvenrannalla olevasta rauhoittumispaikasta. Toki ihan juuri näillä näppäimillä mökin ostaminen ei ole mahdollista, mutta ehkäpä vielä joskus – ja haaveiluhan ei maksa mitään.
-Maj