Samuelin ja Rebekan päikyssä vietettiin eilen kevätjuhlaa sirkusteemalla, koko perhe ja mummotkin olivat tervetulleita juhlimaan. Samuel oli voimamiehen roolissa :D Hänelle puettiin vaatteiden alle spiderman-puku, jossa on sisäänrakennetut muskelit, voi luoja miten hauska se ohjelmanumero oli. Päiväkodinsetä oli heittänyt päälleen jonkun vanhan painipuvun ja yritti ensiksi nostaa tankoa, jonka päässä oli painot. Sehän ei tietty onnistunut millään, mutta onneksi apuun tuli kolme pientä muskelimiestä, jotka tempaisivat tangon ilmaan tuosta noin vain. Rebekka pyöritteli naisellisesti hulahula-vannetta ja kesytti ”villieläimiä”. Se oli kirjaimellisesti kyllä aikamoinen sirkus, menoa ja meininkiä riitti.

Lapset ohjeistettiin pukemaan värikkäästi sirkukseen – mietin ensiksi, että mitä ihmettä minä heille puen, koska suurin osa lastenvaatteista on jo uudella asunnollamme. Sitten muistin Gugguulta saadut, korkkaamattomat vaatteet. Rebekalle laitettiin nuttura ja hihaton Tricot-mekko – tadaa, hänestä tuli oikein kelpo hulahulatyttö :D

Tässä kohtaan ohjelmat oli esitetty ja oltiin siirrytty pihalle herkuttelemaan. Mennessä oli sen verran kiire, että en ehtinyt kuvailemaan. Se on sääli, sillä S näytti aika hauskalta, kun tuolla vaatteiden alla oli isot muskelit.

Hihattoman mekon käyttöaikaa on helppo pidentää pukemalla alle vaikka valkoisen ohuen trikoopaidan tai sitten käyttämällä sitä hupparin alla. Rebekka elää hyvin vahvasti tällä hetkellä mekko-kautta, lähiaikoina ollaan aika paljon väännetty siitä missä vaatteissa ulos lähdetään. Joka kevät sama piina, aina pitäisi päästä vähissä vaatteissa ulos. Äitiäni tämä seikka hihityttää, sillä hän on taistellut kanssani samasta asiasta, kuulemma j o k a vuosi, kun olin pieni ja vähän isompikin.

Vaatetaisteluiden lisäksi meillä on lähiaikoina muutenkin ollut poikkeuksellisen voimakasta uhmaa ilmoilla eli toisin sanoen meidän vanhempien hermot on venyneet ja välillä paukkuneetkin, etenkin allekirjoittaneen. Voipi toki olla, että oma väsymiseni heijastelee takaisin tyttärestäni.

-Maj

Äidiksi tuleminen on ehdottomasti ollut oman elämäni mullistavin asia, se on vaikuttanut ihan kaikkeen elämässäni. Niin paljon se on tuonut elämääni iloa, onnea ja rakkautta, mutta myös niin paljon huolta ja vastuuta. Se on avannut silmäni niin monen asian suhteen. Äitiys on opettanut minua olemaan epäitsekäs ja se on opettanut myös mitä tarkoittaa kun sanotaan, että antaisi mitä tahansa, vaikka henkensä toisen puolesta. Minulle ei koko maailmassa ei ole mitään niin rakasta, kuin lapseni. Näin varmasti ajattelee niin moni muukin pienen tuhisevan nyytin tuore äiti, kuin myös äidit, joiden lapset ovat jo ns. lentäneet pois pesästä. Äitiys se on ja pysyy, vaikka se ehkä hiukan muuttaakin matkalla muotoaan. Huolen ja rakkauden määrä pysyy kuulemma samana silti, näin ainakin mun äiti totesi.

Tämä äitienpäivä ei ole ollut meillä mitenkään erikoinen, ollaan touhuttu ihan normaalien juttujen parissa, aamulla Miika ja lapset tekivät aamiaisen ja sain lapsilta heidän askartelemiaan söpöjä juttuja.

Pysähdyin silti hetkeksi miettimään äitiyttä, nuuhkin vähän pidempään päikkäreiltä heränneiden lasten hiuksia ja ajattelin, kuinka tärkeitä he ovat minulle. Ajattelin myös lämpimästi omaa äitiäni, hän on tietysti minulle se maailman paras äiti – ja esikuvani. Toivon pystyväni olemaan edes puoliksi yhtä empaattinen, lämmin, oikeudenmukainen ja rakastava äiti omille lapsilleni, kuin mitä hän on ollut minulle ja sisaruksilleni kaikki nämä vuodet.

äiti1elämäniäitinääitinä1 äiti2 äiti3 äiti4 äiti5 äiti6äiti7 äiti8 äiti9 äiti10 äiti11 äiti12 äiti15äiti13äiti14

Kyllä mun silmissä äidit ovat aikamoisia supersankareita, ihan jokainen. Oikein isot äitienpäivärutistukset Magicpoksin lukijoille <3

-Maj

1 … 6 7 8 9 10 11 12 … 33