Pari päivää ollaan saatu nauttia oikein kirpsakasta kelistä – ja ihan oikeasti se on ollut mun mielestä vaan ihanaa. Mielummin kirpsakka pakkassää kuin vesisade. Olen ottanut taas käyttöön viime vuonna hyväksi toteamani keinonahkapöksyt, samoin pehmeäksi kuluneet Martensit sekä tietty Elvinen makuupussitakin, joka pitää lämpimänä paukkupakkasillakin.

Hanna Gullichsen hehkutti omaa Jack Wolfskin -merkin takkiaan Instagram-tilillään, ja nyökyttelin  innokkaana lukiessani päivitystä: ”Vannon et tää on talven lämpimin rotsi, alle riittää t-paita paukkupakkasellakin ja huppu suojaa pipon unohtuessa korvat.” Tähän vielä lisäisin, että huppu suojaa kätevästi myös meikin ja hiukset, vaikka räntää pukkaisi taivaan täydeltä.

Takki – Elvine
Neule – Samsoe & Samsoe
Housut – pieces
Laukku – LV
Kenkä – Dr. Martens

Pakko kertoa vielä yksi juttu näihin makuupussitakkeihin liittyen. Luin Jodelia ja nauroin ihan kippurassa, kerrankin! Siellä keskuteltiin pitkistä makuupussitakeista, ja joku oli todennut, että omat pierut nousevat takinkauluksesta suoraan nenään. Joku toinen tosin oli sitä mieltä, että kyllä se pieru vaan menee helman alta ulos. En ota itse mitään kantaa, mutta jos teillä on kokemusta aiheesta, niin toki mielelläni luen ajatuksianne kommenttiboksista :D

Jos yksi takki pitäisi Suomen talveen valita,
niin kyllä se vaan tämä olisi!

-Maj

Suunnittelin eilen herääväni tähän aamuun rauhallisesti. Mielikuvissani näin kattavani nätisti aamiaisen, joka me voitaisiin nauttia lasten kanssa kiireettä. Kynttilöitä ja kaikkea, tiedättehän? Toisin kuitenkin kävi, heräsin ensin aivan liian aikaisin, sillä en ole missään nimessä liittymässä The 5 AM Clubiin, ja seuraavan kerran heräsin niin myöhään, että sain aikaiseksi pienen paniikin. Hoputtelin lapsia kouluun, vaikka nimenomaan halusin välttää sitä. Tämä on se hetki vuodesta kun herääminen alkaa olla tuskallista (ainakin meille kolmelle) ja joskus mun väsymys ei meinaa helpottaa ollenkaan, vaan kestää aamusta aina iltaan saakka. Suu meinaa suorastaan revetä jatkuvasta haukottelusta.

Tänään päätin keskittyä positiiviseen ja onnistuin. Koitetaan sitten paremmalla onnella sitä rauhallisempaa aamua, vaikka heti huomenna. Positiiviseen keskittyminen tai väsymyksen selättäminen ei silti ole aina helppoa. Tällä hetkellä harmaasta taivaasta huolimatta luonto on värikäs ja kaunis, mutta entä sitten kun viimeinenkin lehti on pudonnut puusta ja kaikki on vaan yhtä harmaata massaa? Koittaa marraskuu, inhokkini. Onneksi siitäkin on selvitty, itseasiassa jo 33 kertaa, joten tiedän kokemuksesta, että kyllä tälläkin kertaa selvitään. Palaan aina tähän postaukseen keräämään ideoita, jos ja kun kaamos ahdistaa.

Kuvat – Jonna Leppänen

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa.
Miten siellä näyttöjen toisella puolella sujuu, onko syksy ollut teille lempeä? Ja älkää nyt vaan sanoko kuuluvanne siihen kello 5:n klubiin? Jos, niin vaadin kertomaa heti paikalla, että millä järjellä?

-Maj