Täällä elämä rullaa eteenpäin ja joulu lähestyy hurjaa vauhtia. En ole vielä valmis lomailemaan, enkä meinaa käsitää ollenkaan, että aatto on muka jo ensi viikolla. Joulun suunnitelmat ovat sentäs selvillä, mutta suurin osa lahjoista on vieläkin ostamatta ja ne mitä on hankittu, odottavat vielä paketoimista.

Toisaalta olen aina tehokkaimmillani pieneen paineen alla, joten jospa maanantaina kaikki jouluhommelit hoituvat kerralla kuntoon. Yksi mun lempparihokemista on, että kaikilla asioilla on tapana järjestyä. Ainakin tähän asti niin on käynyt, joten luotetaan siihen.

Nämä kuvat on otettu Kämp Spasta, jonne päästiin Caritan kanssa kutsuttuina saunomaan ja hierontaan. Jos ystävän tai puolison lahja on vielä hankkimatta, niin Kämp Span lahjakorttia kannattaa harkita. Spassa vietetyn päivän ja etenkin Balinese-hieronnan jälkeen olo oli suorastaan rikollisen rentoutunut. Ai niin, pakko mainita, että nuo tuolit ovat lämmitetyt ja jotenkin supermukavat. Tuoleissa kelpaa loikoilla saunan ja  suihkun jälkeen nautiskelemassa viinilasillisesta tai ihan vaan elämästä.

En ole aikoihin ehtinyt kirjoittaa tänne kuulumisiani, joten ajattelin simppelisti listata viisi hyvää juttua ja etten ihan positiivarin mainetta tässä saisi, niin saatan johonkin väliin mutista jotain negatiivistakin ;)

– Kerroinkin jo aikaisemmin, että mun kamera meni rikki ja luonnollisesti se on tuonut vähän mutkia matkaan sekä työntekoon. Sain kuitenkin eilen ostettua uuden kameran ja kuvaushommat voivat jatkua taas. Ostin vähän edullisemman (käytetyn) kameran rungon ja jäin edelleen haaveilemaan vähän paremmasta kamerasta, ehkä vielä joskus.

– Tällä viikolla olin luvannut järjestää Samuelille ja hänen ystävilleen pikkujoulut. Saatiin juhlat kunnialla hoidettua, vaikka Rebekka mietiskelikin, että mahtaakohan meidän kodin ovet ja seinät kestää poikien bailaamista. Samuel tuli vielä ennen nukkumaan menoa erikseen sanomaan, että kiitos äiti kun järjestit. Vitsit, mulle tuli hyvä mieli.

– Ystäväni Saara ja hänen Epi-koiransa kävivät kyläilemässä meillä yhden yön tällä viikolla. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa ja oli vaan niin ihana nähdä Saaraa. Lapset rakastavat Sapea ja täällä käydään aina taistoa kuka milloinkin saa istua hänen vieressään. Kyläily järjestyi meidän ystävyydelle tyypillisellä tavalla, erittäin spontaanisti.

– Olin tänään paketoimassa ”ACO jengiläisten” kanssa ensikodin asukkaille joululahjoja. Mun joulufiilis nousi heti vähintään yhdellä pykälällä ja mietin, että pitäisi tehdä enemmän ja useammin hyvää toisille kun kerran voin.

–  En ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi lenkkeillä. Harmittaa, kun startti oli niin hyvä. Tänään kuitenkin tein reippaan korkokenkäkävelyretken Onnibus-pysäkiltä (motarin varresta) kotiin, teki hyvää sekin.

Sellaista tänne. Mitä sinne? Onko siellä ketään lueskelemassa enää? Päivitystahtini on ollut tässä kuussa niin poikkeuksellisen onneton, mutta jospa se nyt tästä taas :)

-Maj