Olen kyllä jaksanut pukea itseni joka päivä, mutta en juuri pukeutua. Tiedättekös? Yöpaita on vaihtunut siis jonkinnäköisiin vaatteisiin joka päivä, ainakin jossain kohtaa ;) Ei ole vaan hirveästi kiinnostanut, että mitä puen päälleni. Olen tällä viikolla lähinnä käynyt pulkkailemassa, ruokakaupassa ja salilla. Tänään ajattelin, että voisihan sitä yrittää jotain, mutta ääh, kaivoin taas kaapista löysän collegepaidan ja villasukat. Mukavuus vie voiton tyylikkyydestä.
Rebekka muuten osaa oikeastaan pukea kokonaan itse, jos hän niin tahtoo. Niin siis aika iso jos! Ainoastaan talvikengissä/haalarin lahkeissa ja ulkohanskojen pingottamisessa tarvitaan apua. Niin siis jos… Toisinaan mimmi ei saa sukkiakaan muka jalkaan. Mitäs turhia vaivautua kun joku ne jossain vaiheessa kuitenkin laittaa jalkaan?
”Mites tää huppari? Ei mahdu. hmmm…? Äitii….”
”Mitä nyt, minä täällä köllöttelen/patsastelen sängyllä…” :DDDDDDDDDDDDDD
”No okei, katsotaan… kas näin…”
”Mitä?!?! Näytän aivan muumilta” Hahah, mutta menipä kiinni kuiteskin. Tuo ruskovillan haalari on muuten aika lämmin ja Makian hupparikin mahtu ”helposti” sinne alle ;)
Ja mun lähes neonpinkit villasukat ne vasta makeet onkin. Ei ole Ruskovillaan, eikä Makian vaan aitoa Ylivieskalaista käsityötä!
Sellaisia ajatuksia pukeutumisesta ja etenkin pukemisesta. Oletteko samoilla linjoilla? Toki varmasti työssä ja koulussa käyvät joutuvat vähän enemmän kiinnittämään huomoita vaatteisiin vai miten on? Voiko kouluun muuten mennä verkkareissa, toisaalta niin miksipäs ei voisi? Kuntoilukuulumisista sen verran, että salilla ja jumpassa on tullut käytyä ihan ohjeiden mukaisesti, ostin uudet trikootkin. Maksaessani pöksyjäni myyjä kysyi, että tiesinkö niiden olevan miesten puolelta? No en tiennyt, mutta ostin ne kuitenkin. Ja oikein on hyvät! Tästä inspiroituneena voisin mennä tsekkaamaan Miikan vaatekaapin… Sieltä löytyisi varmasti tyylinimukaisia rentoja ja suurehkoja collegepaitoja lisää :P
-Maj
