Lueskelin tänään Aamulehdestä, että mm. useimmissa päiväkodeissa alle 3-vuotiaiden pakkasraja on -15 astetta, mikä tarkoittaa, että ei ulkoilua, kun mittari näyttää tuon verran tai enemmän. Me ollaan puettu hyvin ja pyritty kovistakin pakkasista huolimatta vähän edes haukkaamaan raitista ilmaa. Eipä sillä, että minäkään viihtyisin kovinkaan hyvin ulkona näin kovilla pakkasilla… Happihyppely Tepon ja Rebekan kanssa riittää mainiosti.

Mitä tekemistä sitä sitten keksisi, kun kaikki sisäleikit on leikitty ja aika käy pitkäksi? Meillä oli tänään kaksi vaihtoehtoa, a) mennä Metson Muumilaaksoon tai b) mennä Särkänniemeen akvaarioon katselemaan kaloja. Rebekka sai valita ja kalat voitti.  ”Loiskuu vettä, kalat pomppii, kalaa mennään kattomaan, ei muumia” -Selvähän se!

En ole koskaan aikaisemmin käynyt Särkänniemessä talviaikaan, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

”Äiti hattu päähän, ei kylmä tuu” -Sekin on muuten aivan totta! :D

R on jo kovaa kyytiä menossa… Ilmaista kalojen katselu ei muuten ole, sillä aikuisilta se maksaa 10 euroa ja alle 4-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Talviavain, jolla pääsee myös planetaarioon ja Näsinneulaan maksaa 15 euroa. Tällä hetkellä Delfinaario on remontin takia suljettu. 10 euroa on mielestäni yllättävän paljon kalojen katselusta, mutta kalojen ylläpitokin on varmasti hintavaa, kun ne isot kalanmöhkäleet syövätkin niin paljon :D

Siinä niitä nyt sitten on.

Antaisitko pusun?

”Toonnneee”

Ensiksi kalat vähän jännittivät Rebekkaa (tai Rebekka jännitti kaloja…), mutta hetken totuttelun jälkeen ne olivatkin tosi kivoja ja mielenkiintoisia, vaikka eivät ne kovinkaan hyppineet ja loiskuttaneet, kuten toiveissa oli.

Alakertaan.

Käsikädessä mennään varovaisesti. Harjoitellaan kovasti rappusissa menemistä, sillä mun alkaa olla hankala kantaa tyttöä kotosalla päivittäin edestakaisin kolmanteen kerrokseen. Niin ja kohta niitä kannettavia on kaksi, o-ou.

Alakerrassa oli värikkäämpiä ja muutenkin parempia kaloja :D

Yhdessä altaassa oli näitä keltaisia ja ”Nemoja”, tiedättehän…?

Kauniit posket <3

Rebekka alkoi kiukuttelemaan, joten me laitettiin se tonne yhteen altaaseen. Hetkinen. Eikun… :D

Lahjatavaraliikkeessä alkoi vähän harmittamaan, kun ei saanut kaikkea, mitä olisi halunnut (arvasitte ihan oikein, mä olisin niiiin halunnut ne kaikki Barbabat, joten itkuhan siinä sitten tuli…) Onneksi aulassa oli marsuja, ihania marsuja! Olenkohan koskaan kertonut, että minulla on ollut pienenä marsu, Mimi nimeltään.

Mä kyselin Miikalta jo näin ennakkoon, että suostuisiko se ottamaan meille marsun, jos Rebekka joskus haluaisi? Tuli heti kieltävä vastaus, se kuulema jäisi hänen hoidettavakseen. Mitä ihmettä, mä sain tuon saman vastauksen mooontaa kertaa joskus kymmenen vuotta sitten isältä ja äidiltä. Onneksi kokemuksesta tiedän, että sitkeys ja ankara jankuttaminen palkitaan! Sitäpaitsi onko Marsua sympaattisempaa ja viattomampaa eläintä olemassakaan?

No, ehkä meidän Teppo <3

Hirweeeen kivaa lauantai-iltaa teille rikkaille ja rakkaille muruille,

meidän suunnittelmiin kuuluu seuraavaksi sauna ja tietty Putous, sitähän te kysyitte.

Pus!

-Maj

ps. Taisin kirjoittaa tämän postauksen Putous-tunnelmissa… tai jotain :DD