Lähdettiin vesisateesta huolimatta tänään reippaina Karhunkierrokselle. Meitä ei varsinaisesti tällä reissulla säät ole suosineet; eilen tuli lunta oikein kunnolla ja tänään vuorostaan vettä, mutta eipä se mitään, ollaan varauduttu kaikkeen.
Nukuttiin pitkään ja unohduttiin aamupäivästä höpöttelemään kahvikuppien ääreen moneksi tunniksi. Rakastan hitaita aamuja ja venähtäneitä aamiaishetkiä, mutta tällä kertaa sen takia meinasi tulla kiire lähtö. Pakattiin reppu reippaasti ja matkalla googlattiin lähtöpaikka ja selvitettiin, että kierroksen kulkuaika on 4-6 tuntia.
Pieni Karhunkierros on 12 kilometrin pituinen päivävaellus Oulangan kansallispuiston eteläisessä osassa. Kierros starttaa Juuman pysäköintialueelta, jonne on matkaa Rukalta noin parikymmmentä kilometriä. Laskeskeltiin itsevarmasti, että 12 km menee meiltä heittämällä parissa tunnissa, mutta reippaalla tahdilla ja yhden pysähdyksen taktiikalla + pienillä kuvaustauoilla meillä meni matkassa 3,5 h.
Reitti oli meidän mielestä ihan helppokulkuinen, mutta toki siellä on pitkiä nousuja, paljon portaita ja tällä hetkellä paikoitellen vähän liukasta. Pienen Karhunkierroksen varrella on kolme riippusiltaa, joista on aivan ihanat näkymät. Tuijoiteltiin sillalta koskelle vähän haikeina siitä, että koskenlasku jäi tällä kertaa vain haaveeksi. Löydettiin itseasiassa laskufrenditkin, mutta sitten tuli lumisade. No, onneksi tänne voi tulla uudestaankin ja ihan varmasti tullaankin.
Repekka siinä niin grillaamassa makkaraa tyytyväisenä sateesta huolimatta. Hiillos oli hiipumaisillaan ja neitokainen sain makkarat lähinnä kädenlämpöisiksi. Matkan varrella on useampi levähdyspaikka, joissa voi syödä eväitä ja paistaa makkaraa. Meillä oli messissä kuumaa kaakaota, mutta vesipullo unohdettiin kotiin. Saatettiin hörpätä purosta vähän vettä pahimman janon sammuttamiseksi. Oikeasti vesi suositellaan keittäväksi ennen juomista. Tärkeä tieto vielä kaikille muillekin puskapissaamisen vihaajille; reitillä on kuivakäymälöitä.
Pieni Karhunkierros oli kyllä ihan huippu kokemus. Innostuttiin sen verran, että alettiin suunnitella jo kokonaista (tai normaalia/isoa?) Karhukierrosta, joka on 80 kilometriä pitkä patikointireissu.
Alkumetreillä nauratti erään vanhemman pariskunnan kommentit. Symppiksen oloiset tyypit epäilivät, että mahdetaanko me kaksi selvitä takaisin ennen pimeää, mutta itseasiassa se oli ihan todellinen huoli. Viimeiset metrit me nimittäin tallusteltiin hämärässä. En edes tajunnut syksyn olevan näin pitkällä. Aurinko tosiaan laskee jo puoli seiskalta – ja koko ajan vaan aikaisemmin.
-Maj
