Me ollaan parhaillaan matkalla Ylivieskaan – ja siellä rauhoitutaan muutama päivä joulun vietossa. Blogi päivittyy viimeistään taas ylihuomenna, mutta nyt toivottelen koko sydämestäni teille Magicpoksin lukijoille oikein hyvää joulua!
-Maj
Me ollaan parhaillaan matkalla Ylivieskaan – ja siellä rauhoitutaan muutama päivä joulun vietossa. Blogi päivittyy viimeistään taas ylihuomenna, mutta nyt toivottelen koko sydämestäni teille Magicpoksin lukijoille oikein hyvää joulua!
-Maj
Enää pari päivää jouluun. Oletteko jo päässeet fiilikseen vai onko joulumieli kadoksissa? Mä keräsin näiden viime jouluna otettujen kuvien sekaan muutaman jutun, mistä itse olen saanut joulufiilistä. Ehkä vain olen hiljalleen alkanut asennoitua jouluun? Stressi katoaa sitämukaa kun saa hoidettua asioita, vihdoinkin kaikki meidän lahjat on hankittu ja jopa paketoitu sekä kämpän kaaosta on saatu raivattua.
Joulumieleni kohosi…
– Kun tajusin, kuinka ikävä mulla on ollut mun siskoa, juteltiin pitkään puhelimessa. Miten ihana onkaan nähdä häntä ja toki muitakin perheenjäseniä jouluna, enää pari yötä!
– Kun hörpin ekaa kertaa glögiä lahjoja paketoidessani.
– Kun edellisen asuntomme alakerran naapurit, vanhempi pariskunta, kutsui viime viikolla minut ja lapset leipomaan heidän luokseen pipareita. He halusivat vaan pyyteettömästi nähdä meidän lapsia, sanoivat että ”tällä me eletään monta viikkoa”. Miten tärkeitä ja upeita ihmisiä he ovatkaan! Olen kiitollinen, että Samuelin ja Rebekan elämässä on heidänlaisiaan ihania aikuisia! Lähtiessämme saimme vielä säkillisen lahjoja matkaamme.
– Kun päädyimme spontaanisti ystäväni kanssa yhdessä jouluostoksille. Kävimme shoppailun lomassa syömässä, kippisteltiin skumpat – ja taas jatkettiin tehokkaina ostoksia.
– Kun olimme Samuelin päiväkodin joulujuhlassa. Pienet ihmiset olivat niin tohkeissaan harjoitelleet esitystä ja he olivat myös leiponeet useana päikkypäivänä pipareita juhlavieraita varten. Samuelilla oli langaton mikrofoni ja tonttulakki silmillä melkein koko esityksen ajan.
– Kun olimme Rebekan jumpparyhmän joulujuhlassa. Eri ikäiset tytöt, isot ja pienet esittivät viimeisen ohjelmanumeron yhdessä.
-Kun sain Miikan takaisin kotiin, onneksi saadaan viettää joulua yhdessä.
– Kun annoin ystävälleni joululahjan, josta uskoin hänen ilahtuvan aidosti.
Kaikista paras ja samalla surkein neuvo joulumielen löytämiseksi on, ”älä stressaa!” Anteeksi, mutta kertoisiko joku miten se tehdään? Toisiksi surkein neuvo on, että teeppä vaikka lumiukko :P
Tiedostan, että me ollaan erittäin onnekaita, meillä on kaikki oikeasti niin hyvin. Olen siitä kiitollinen, enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Näissä vuosi sitten otetuissa kuvissa Samuelilla on vielä lääkkeiden turvottamat posket muistuttamassa siitä, että elämä voi hetkenä minä hyvänsä muuttaa suuntaa, se on kovin haurasta. Jos voi stressata joulusiivouksista tai muusta vastaavaasta, niin silloin asiat on todennäköisesti erittäin hyvin.
Tänään lakkailen tyttöjen kynsiä juhlakuntoon ja pienten mentyä nukkumaan me löhötään Viivin kanssa sohvalla katsomassa jotain tyttöjen hömppäleffaa. Omia hassuja jouluperinteitä <3
-Maj