Herkistää. Suomen kesä on niin kaunis. Silloin kun järven vesi tuntuu ihoa vasten pehmeältä ja lämpimältä kuin linnunmaito, kun ilma tuoksuu raikkaalle sateen jälkeen, joku lintu ehkä laulelee jossain. Sellaiset hetket pitäisi tallettaa purkkiin, että väsyttävän kaamoksen aikaan voisi palata hetkeksi keskikesän tunnelmiin. Ehkä tämän meidän kesän taika on juurikin siinä, että se on niin lyhyt.
Älkää antako kauniiden hetkien karata, vaan tallettakaa ne jonnekin satavarmaan paikkaan <3
-Maj
Meidän juhannus oli ihana, alkaa oikein hymyilyttämään kun ajattelenkin kulunutta viikonloppua. Turun suunnassa säät suorastaan hellivät meitä, ruokaa oli hyvää ja sitä oli paljon! Puhumattakaan ympärillä olleista pienistä ja suurista ihmisistä, en meinaa pystyä katselemaan postauksen viimeistä kuvaa kuivin silmin.
Heräsin lauantaiaamuna lämpimän croissantin tuoksuun ja kuuden lapsen aamukiljahduksiin. En kestä, että joku ihana soitteli pianoa yökkäreissä. Saunoin, tanssin, uin pop-up-altaassa (uusi nimi sellaiselle puhallettavalle), lökötin riippukeinussa, söin överit (mielummin överit kuin vajarit) Niin että voiko nyt kesäiseltä viikonlopulta muuta toivoakaan?
”Äiti jos mä nukun mun ystävän vieressä niin missä sit se juhannus nukkuu?” Niin, missä? ”Jätetään ovi auki, että onni pääsee ulos…” Jeps, mitä sitä näihin sanoisi <3.
Kiitos Cocoliini ja perhe, kiitos uudet tuttavuudet, ihanaa, että saimme olla mukana. Latasin kuvat juuri koneelle, niitä oli yli 500 kappaletta, tulen varmasti palaamaan niiden merkeissä blogiin uudelleen. Tunnen kyllä tälläkin hetkellä pienen piston sydämessäni, sillä mulla on muutamia lupaamiani postauksia tekemättä :/ Koitan vähän ottaa tätä reissunpäällä olemisesta johtunutta blogihiljaisuutta ”kiinni” eli siis palataan huomenna taas asiaan!
-Maj