Ensi kesänä viisi vuotta täyttävä pieni ystävämme Teppo-koira on asustanut meillä jo neljän vuoden ajan, hän tuli taloon jo ennen lapsia. Tepon kanssa meillä on mennyt kaikki aina tosi hyvin, lapset ja koira ovat sopeutuneet toisiinsa, eikä ystävysten temmellyksissä kenellekään ole sattunut haavereita.

Tepolle on tässä matkan varrella itse asiassa sattunut vain yksi haaveri, mutta se olikin sitten suurempi juttu, koska koiralta oli lähteä näkö. Lue koko tarina täältä – ja tästä pääset lukemaan ”Teppo ja me muut” -jutun, jossa on jatkoa sairaskertomukselle ja samalla vähän esikoisen ja koiran keskinäisestä suhteesta.

Teppo vauvana <3

Muistan olleeni itse viime keväänä aika stressaantunut – ja niin oli myös Teppo. En tiedä pystyykö koira oikeasti aistimaan niin hyvin ihmisen fiilikset, mutta Teppo oksenteli ja voi fyysisesti pahoin, siinä missä minäkin. Koiramme on hyvin sopeutuvainen mutta hän stressaa kovasti automatkoja, mikä ilmenee läähätyksenä, raukka näyttää lähinnä siltä, että olisi saamassa sydärin. Sanoisin, että Teppo on herkkä koira.

Välillä Teppo on ollut sulostuttamassa vanhempieni päiviä Ylivieskassa, siellä Tepolla onkin varsinaiset koiranpäivät. Hän saa ”ainoana lapsena” kaiken huomion, pitkät lenkit ja muutenkin olot on kohdillaan, kun pääsee nukkumaan vanhempieni muhkean parisängyn jalkapäähän. Edellisen kerran kun Teppo oli vähän pidemmän pätkän vanhemmillani, niin he tuumasivat etteivät raaskisi luopua koirasta.

Kaikki läheisemme tietävät, että isäni ei pidä erityisesti koirista, ei sitten minkään kokoisista tai näköisistä, mutta miten onkaan nyt lopulta käynyt? Isäni ylistää Teppoa niin kiltiksi ja älykkääksi koiraksi ja se saa jopa köllötellä sohvalla hänen kainalossaan. En olisi itsekään uskonut, että se voisi koskaan olla mahdollista. Minulla on ollut aikaisemmin kaksi koiraa ja siskollani yksi, eikä mikään näistä koirista päässyt tähän Tepon asemaan.

Tietysti olen itse puolueellinen puhumaan koirastani, mutta kyllä se vaan on fakta, että Teppo on tottelevainen ja älykäs ;) Hän osaa loistavasti peruskäskyistä tärkeimmän eli luoksetulon ja istu-, maahan, anna tassu -komennotkin sujuvat kevyesti. Teppo nukkuu kotonamme omassa pedissään, mutta välillä se koittaa kurkistella sängynlaidalta, että josko pääsisi meidän viereen pehmeän täkin alle kuorsaamaan. Miika on nykyään ihan (turhan) ehdoton tässä asiassa ja pelkkä hänen katseensa riittää Tepon kommennoksi siirtymään omaan sänkyynsä.

Tepon kanssa olemme käyneet alkeiskurssilla, jossa opeteltiin perustottelevaisuutta, muuten olemme itse harjoittaneet sitä kotioloissa. Oikeastaan voisi sanoa, että Tepi on oppinut meidän perheen tavoille kuin itsestään. Alleviivaan vielä, että luoksetulo käsky on se kaikista tärkein käsky, mitä kannattaa teroittaa koiralle kerta toisensa jälkeen, sillä se voi jossain tilanteessa pelastaa jopa koiran hengen.

Rebekalle Teppo on ollut aina tosi tärkeä. Viimeksi kun koira oli hoidossa, niin hän itki useamman kerran ikäväänsä ”Tepon pitää tulla takaisin kotiin”. Hän osaa taitavasti käsitellä jo Teppoa, turhaa häseltämistä välttäen, rauhallisesti ja kunnioittavasti, toisin kuin veljensä… Rebekka heti ilmoittaa minulle, jos Samppa on tekemässä jotain tuhmaa koiralle tai jos poika on muuten vain tihutöissä. Hän myös toruu Samuelia, jos poika häritsee Teppoa ja yrittää kertoa toiselle, että pitää olla hellä; ”Katso pikkuveli, näin sitä saa silittää vain”.

Sanoisin Teppoa myös melko lapsivarmaksi koiraksi, sillä ikävä kyllä pienen lapsen nyrkki on päässyt pureutumaan useamman kerran sen turkkiin, mutta koira vaan väistää ja menee sellaiseen paikkaa, missä se voi olla rauhassa. Sille on osoitettu paikka meidän laumassa siellä alimpana, näin vältytään tilanteilla, jossa koira alkaisi puolustamaan itseään. Myöskaan Teppo ei saa napata lapsilta mitään ruokaa kädestä ja ottaa sen hyvin harkitusti kun lupa on tullut ja herkkupalaa oikeasti tarjotaan sille.

Teppo on tullut meille turkulaiselta kasvattajalta ja se on paperillinen, puhdasrotuinen Chihuahua, mutta onhan se silti ehkä vähän poikkeavan näköinen pitkine jalkoineen. Sen silmätkään eivät ehkä ole niin pullottavat ja kuonossakin on enemmän mittaa, mitä useimmilla chihuilla on. Teppoa ei ole hankittu missään nimessä näyttelykoiraksi vaan se on otettu puhtaasti kaveriksi, rakkaaksi perheenjäseneksi.

Meidän lepakkokoiramme, jolla on hassusti harmaantunut leuka. Hiljainen ja ymmärtävä, huipputyyppi.

Olen joskus kuullut ihmisten sanovan, että heidän chihuahua-rotuiset koiransa eivät kaipaa lenkkeilyä, eivätkä eteenkään kurjalla kelillä suostu ulos ollenkaan. Teppo se on eri maata, se painaa mielellään ulos, tulee siellä sitten vettä tai lunta. Se jaksaa loistavasti pitkätkin hölkkälenkit, käymme yleensä juoksemassa about 7 kilometrin lenkkejä yhdessä ja kyllä se on vaan minä, jolta kunto loppuu ekana.

Vaikka meillä lasten ja pikkukoiran yhteiselo onkin mennyt hienosti, en kuitenkaan välttämättä suosittele chihuahuaa lapsiperheeseen, jossa lapset ovat vielä pieniä. Chihu on kuitenkin niin helposti särkyvä, jopa yksi kohtalokas sohvalta tippuminen saattaa viedä pienemmän yksilön hengen.

On se vaan huikea kaveri tuo Töppö, monien tätä rotua epäilevien sydämet on sulatettu. Voisin itsekin ottaa häneltä oppia monessa asiassa. Toivottavasti pikkuherra pysyy vielä luonamme monet vuodet :”)

-Maj