Varoituksen sanana tähän heti alkuun, POSTAUS SAATTAA aiheuttaa vakavaa koirakuumetta! :D Lauantaina vietiin Teppo-koira Hakametsän koirapuistoon Chihuahua-tapaamiseen, jonka Miika bongasi Chihuahua Ry Pirkanmaan piirin facebook-sivuilta. Chihujen omistajille tiedoksi muuten, että tapaaminen on joka sunnuntai (säävarauksella) samassa paikassa klo 14.
Lapset lähtivät mukaan myös, istuivat kiltisti penkillä ja he saivat muilta omistajilta luvan vähän käydä tutustumassa koiriin. Teppo tulee loistavasti toimeen muiden kanssa, ei ärise, eikä tainnut edes haukahtaa. Se erottuu värinsä ja pitkien jalkojensa ansiosta porukasta aika paljon. Onnellinen Töppö vaan juosta kipitteli innoissaan muiden perässä. On ne chihut vaan niin söpöjä ja vekkuleita tapauksia

Samuel teki oman ennätyksensä hiljaa paikallaan istumisessa, koirat jaksoivat kiinnostaa!





Meidän oma persoonallisen näköinen Teppo, se on oikeesti niin mielettömän upea ja hyväsydäminen pikkupiski!


”Paljon Tepon kavereita”



Mikä tämä on oikeesti?!?! Niin ihana!





Opetan Rebekalle, että anna koiran tulla rauhassa tutustumaan sinuun, äläkä samantien vie kättä koiran pään yli.





Rebe ja Miika jäivät katselemaan vielä koirien touhua ja mä lähdin edeltä jo pienemmän kanssa pois. Käveleskeltiin jäähallin alueella ja ihmeteltiin pyörien paljoutta, siellä oli kai Pirkan pyöräily-tapahtuman lähtö/maali/ tai jotain muuta meininkiä vaan tapahtumaan liittyen. Poika kurotteli jotain Tapparan logolla varustettua ovea ja mä kiusoittelin, että heti vaan jäälle mailan kanssa ens talvena. Tämähän on siis meidän perheessä yleinen vitsinaihe, sillä Miika on sanonut, että luistimia ei hankita pojalle, ei koskaan :D Kummisetä taas on lätkämiehiä ja aikoo heti mahdollisuuksien mukaan opettaa pojalle lajin alkeita. Oikeastihan Samuel valitsee (heti kun siihen kykenee vaan) juuri sellaisen harrastuksen kuin itse haluaa, eikä siihen välttämättä liity kiekot tai pallot mitenkään :)



Mulla oli ollut ihan jäätävä päänsärky edellisestä illasta alkaen, en kyennyt iskemään meikkiä nassuun tipan vertaa ja tällä kertaa olisin sitä edes hiukan tarvinnut. Ratkaisin ongelmani piiloutumalla aurinkolasien taakse. Epäilen niskojeni taas olevan ihan superjumissa, kun nukuin junassa, aika kröhm, erikoisessa asennossa. Eipä se haittaa vaikka onkin vähän spurgu-fiilis, arskat pelastaa paljon, kyllä kesällä on niin kätevää :D
-Maj