
Olen nauttinut täysin siemauksin joka hetkestäni täällä mummolassa! Minulla on ollut paljon rapsuttelijoita ja ihmetteljöitä, kaikki kysyy miten voin olla näin pieni? Joku luuli minua jopa kissaksi, pöh. Saan juosta täällä pihassa vapaana, kuin taivaanlintu ja se on mukavaa! Vahtikoiran viettini on vahvistunut ja rakastan haukkua ovikellon pimputtelijoille, vaikka tuota emäntää se vähän ärsyttääkin. Vartioin myös erityisen tarkasti nukkuvia lapsia, etenkin Samuveljeä, kun se on vielä niin pikkuinen. Petu-täti on suosikkini kaikista täällä olevista ihmisistä ja nykyään olen myös vähän hänenkin koira, kun vanhaa Alfa-koiraa ei enää ole. Iltaisin kaipaan kuitenkin omaa isäntääni, mutta onneksi me nähdään taas pian.
Iloisin hännän huiskutuksin,
Töppö
ps. Illalla kuulema tulee toinenkin postaus, joten pysykää linjoilla.