Aamupäivällä oli ihana hetkinen, nappasin pari kuvaa meistä kolmesta. Teppo viihtyy hyvin mustassa asussaan, mutta me Rebekan kanssa oltiin puettu raitaista päällemme.

Koira ja vauva viihdytti toisiaan!
Mä viihdyin katselemalla niiden touhuja.
Yksityiskuvat:
 
”Kulkaapa bloggarit, musta on aina muodissa”
”?”
Hän on varmaankin samaa mieltä.

”Korvaan asusteiden puutteet puklu- tai ruokatahroilla ”
”Typerä hymy pelastaa tylsän asun”

Näin_hauskaa_meillä oikeasti oli… Ei vaan, hulluilla on halvat huvit, ei vaan…
Joku on ehkä tulossa mökkihöperöksi??

Ja jostain syystä olen tällä hetkellä ihan erityisen in love Marimekkoon.
Kaikkeen Marimekkoon, astioista lähtien. (paitsi Unikkoon olen kyllästynyt)
Varokaa vaan kohta me talsitaan koko perhe tasaraidoissa, Teppo mukaan lukien.
-Maj
ps. Menen ensi viikolla hot stoneileen Beauty putiikkiin, raportoin sitten, kuinka mun käy, voi olla, että nukun koko hoidon ajan, eikä mulla ole sitten mitään kerrottavaa.
pps. Edelliseen postaukseen ei vielä ole tullut kovinkaan paljoa kysymyksiä, mutta vielä ehtii, jos jokin askarruttaa mieltä. Kiitos kuitenkin mielettömästi vähän liiankin hyvästä palautteesta!

Elämäni on tällä hetkellä nii-in tätä:

Koti ja vauva.
Ja vauvakavereita…
Sekä vauvaharrastuksia.

Joudun silti miettimään nyt jo pikkuhiljaa työjuttuja. Olen pohdiskellut, että miksi meillä ”nykynaisilla/äideillä” on niin kiire joka paikkaan, kun kyllä ne työt siellä odottaa. Miksi ei vaan voisi unohtaa hetkeksi itseään, keskittyä siihen pieneen uuteen ihmiseen ja olla sen lyhyen hetken vain toista varten. Silloin kun se toinen on vielä pieni ja tarvitsee eniten äitiään.

Se ei ole niin helppoa, siis olla vain toista varten. Kun kotiakin pitäisi siivoilla, pitäisi vähän harrastaakin jotain  ja pitää huolta itsestään, ”kyllä minä kuulkaa osaan ja pystyn”” Aina ei vaan pidä. Välillä on hyvä antaa kaiken olla.

Ristiriitaista? Ehkä vähän. Itsestään huoltapitäminen, se oikeasti piristää mieltä ja omista harrastuksistakin saa energiaa. Mutta jos olen tarpeeksi väsy, niin teen vain sen, mikä parhaalta tuntuu. Voi olla, että joskus päivä vaan kuluu yöppäreissä hipsutellessa. Niin uutta mulle, ei kai sitä ennen sillälailla, paitsi ehkä darrassa…

Kotiäitejä ei mielestäni arvosteta tarpeeksi, paitsi ehkä toiset äidit osaavat arvostaa, kun tietävät mitä se on pahimmillaan ja parhaimmillaan… Itse voisin olla kotona paaalljooon pidempään, jos minulla olisi mahdollisuus. Ehkä onkin osittain, katsotaan! Kaikilla tietystikkään ei ole mahdollisuutta valita kotona oloa ja jossain tilanteissa voi olla kaikille parempi, että se äiti tosiaan menee sinne töihin.

Btw se toista varten oleminen on erittäin raskasta yöllä.
Vaikka pallopäätä käy sääliksi niin kovin, masuun sattuu, itkettää, auttakaa.

Lopputulos osittain valvotuista öistä on sitten välillä tämä:

Erittäin Väsynyt Äiti.

Oon itse usein aamulla muutaman tunnin ihan ”kuollut”,  mutta kyllä se päivä siitä sitten pikkuhiljaa lähtee käyntiin. Tälläkin hetkellä olo on taas melko pirtsakka, jes.

Sellaisia pohdintoja.

Arvatkaa mihin oon menossa?
Intialaiseen päähierontaan ja kuumakivihierontaan, mieletöntä. Maanantaina varaan ajan!

Toivottavasti hoidoista palaa takaisin Entistä Ehompi Äiti.

-Maj

1 … 312 313 314 315 316