Muutto on aina iso muutos. Tämä tuleva muutto taitaa olla kymmenes muuttoni aikuisella iällä ja jokaisen muuton jälkeen olen ollut sitä mieltä, että en muuta enää ikinä, vaikka tiedän etteihän se niin ole. Onhan se tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen uuvuttavaa hommaa. Me muutetaan tähän ihan lähelle, alle kilometrin päähän, joten asuinalue ei muutu, kuten ei viime kerrallakaan.
Muutto on ainakin mulle joka tapauksessa yhden aikakauden loppu. Jälkikäteen tulee muisteltua millaista oli silloisen kodin aikaan, millaisia asioita silloin tehtiin ja miltä elämä tuntui. Olen innoissani ja samalla vähän haikeana. Tähän kotiin muuttaessani olin henkisesti ihan palasina ja se muutto oli henkisesti raskain kaikista. Nyt on aika jättää tämä turvapaikka ja jatkaa matkaa uuteen kotiin ehjempänä sekä monta kokemusta rikkaampana.
Ajattelin kuvata jokaisen huoneen vielä kertaalleen, vähän myös itseäni varten. Voin joskus katsella kuvia ja palata näihin aikoihin. Tässä postauksessa on lastenhuone viimeisen kerran, ennen kuin alan pakata tavaroita laatikoihin.
Lapset tulevat jatkossakin jakamaan huoneen, toki toivoisin voivani tarjota heille ikiomat huoneet ja kuten sanottua, isompi asunto olisi tietysti parempi. Näillä kuitenkin mennään ja uskon, että hyvä tästä tulee vielä. Mun onni ei ole ikinä ollut riippuvainen neliöistä, enkä usko sen jatkossakaan olevan.
-Maj