Muutto on aina iso muutos. Tämä tuleva muutto taitaa olla kymmenes muuttoni aikuisella iällä ja jokaisen muuton jälkeen olen ollut sitä mieltä, että en muuta enää ikinä, vaikka tiedän etteihän se niin ole. Onhan se tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen uuvuttavaa hommaa. Me muutetaan tähän ihan lähelle, alle kilometrin päähän, joten asuinalue ei muutu, kuten ei viime kerrallakaan.

Muutto on ainakin mulle joka tapauksessa yhden aikakauden loppu. Jälkikäteen tulee muisteltua millaista oli silloisen kodin aikaan, millaisia asioita silloin tehtiin ja miltä elämä tuntui. Olen innoissani ja samalla vähän haikeana. Tähän kotiin muuttaessani olin henkisesti ihan palasina ja se muutto oli henkisesti raskain kaikista. Nyt on aika jättää tämä turvapaikka ja jatkaa matkaa uuteen kotiin ehjempänä sekä monta kokemusta rikkaampana.

Ajattelin kuvata jokaisen huoneen vielä kertaalleen, vähän myös itseäni varten. Voin joskus katsella kuvia ja palata näihin aikoihin. Tässä postauksessa on lastenhuone viimeisen kerran, ennen kuin alan pakata tavaroita laatikoihin.

lastenhuone1lastenhuone2lastenhuone3lastenhuone4lastenhuone5lastenhuone6lastenhuone7

Lapset tulevat jatkossakin jakamaan huoneen, toki toivoisin voivani tarjota heille ikiomat huoneet ja kuten sanottua, isompi asunto olisi tietysti parempi. Näillä kuitenkin mennään ja uskon, että hyvä tästä tulee vielä. Mun onni ei ole ikinä ollut riippuvainen neliöistä, enkä usko sen jatkossakaan olevan.

-Maj

Jep, saimme mahdutettua pienehköön lastenhuoneeseen pöydän! Huone on nyt aika täynnä, mutta kyllä siellä silti edelleen on lattiatilaa, jossa pystyy leikkimään ja touhuilemaan. Lapset olivat tietysti innoissaan päästessään askartelemaan ja piirtelemään ikioman pöydän ääreen. Jalat ja pöytälevy ovat molemmat Ikeasta, maksoivat yhteensä vain pari kymppiä. Voisin itse käyttää tuota pöytää ihan hyvin työpöytänäkin. Tämä meidän huonejärjestys menee kuitenkin vielä jossain vaiheessa uusiksi.

Kyllä siinä kelpaa piirrellä ja hommailla.

Tiedättekös, en pysty keskittymään näissä kuvissa mihinkään muuhun, kuin tuohon Samuelin nutturaan. Missä välissä hänen hiuksensa kasvoivat noin pitkiksi? Pakko myöntää, että olen aika usein heikolla kuopukseni edessä, hän kun on niin liikkis. Samuel on aivan supertunteellinen ja avoin tyyppi. Hän muistaa aina sanoa, miten paljon hän välittää ja haluaa antaa mm. aamuhalin, jep. Miten pysyä asettamieni rajojen takana, kun hän tuijottelee mua noilla suurilla, ruskeanvihreillä silmillään?

-Maj

1 2 3 4 5