Rebekan ja Samuelin huone on pienehkö, mutta siellä on silti mielestäni ihan kivasti säilytystilaa, toki sitä voisi aina olla enemmänkin. En ole vielä kuullut, että kenelläkään olisi liikaa säilytystilaa? Meidän lastenhuoneen yhdellä seinällä on kiinteät kaapit, joissa säilytetään lastenvaatteita ja pyyhkeitä, yläkaapeissa on lelujemma. Lisäksi leluja ja muita tarvikkeita löytyy kerrossängyn alla olevasta vetolaatikosta ja Ikean lipastosta. Pari lelukoriakin on lattialla. Sitten on yksi pulma.
Nimittäin tämä. Olen epätoivoisesti yrittänyt piilottaa miltei päivittäin leikeissä tarvittavat roolivaatteet, mekot, hatut yms. lipaston taakse rikkinäiseen laatikoon, jonka kansi on jo kuukausia sitten heitetty roskikseen. Olen sivusilmällä katsellut seuraajaa tälle romulaatikolle, mutta turhaan. Roolivaatejutut eivät paina juuri mitään, mutta ne vie yllttävän paljon tilaa.
Miika keksi yksinkertaisen ratkaisun asiaan: paperipussi. Ah, miksi en a) etsinyt ongelmaani ratkaisua sisustusblogeista tai b) muistanut paperipussejen olemassaoloa? Pienestä tamperelaisesta sisustusputiikista, DomDomista ostettu Tellkiddon söpö paperipussihan on paras ratkaisu ikinä, jos se vaan kestää.
Suloisen Nallen naaman sisään upposivat helposti roolivaatteet + muut sälät ja vielä jäi tilaakin.
Lattialta löytyy myös nämä korit, toisessa majailee pehmolelut ja toisessa on isohkoja leluja, joita ei ole mitään järkeä yrittää sulloa lipastoon.
Musta tuntuu, että meidän tavaramäärä on räjähtänyt käsiin kesän jälkeen. Mistä nämä kaikki lelut ovat ilmestyneet? Lisäksi lapset ovat olleet erittäin tuottelijaita, on hamahelmitaideteoksia (vaikka koko suvulle jakaa), on itsetehtyjä ponitalleja (kuten kuvasta näkyy), on kiviaarteita ja muita ihania isoja sekä pieniä löytöjä.
Nuo kaikki edellämainitut asiat on kaikki ihania juttuja, joita lasten kuuluukin tehdä. Miten teillä säilytetään (vai säilytetäänkö?) nämä aarteet – ja millä perusteella? Entä onko kenelläkään kokemusta Tellkiddon paperipusseista, kestääkö ne käytössä?
-Maj
ps. Miika tuli juuri kotiin ja hän oli spontaanisti ostanut lapsille uuden pöydän. Vähän jännittää, että miten saadaan mahtumaan lastenhuoneeseen… No ei se auta kuin lähteä testailemaan – ja ehkä huomenna raporttia asiasta tänne blogiin?