Yritän parhaani mukaan olla ruikuttamatta sairastamisestamme, koska me emme todellakaan ole ainoita, eikä me edes olla niin moneen otteeseen oltu kipeinä, vaikka lääkärissä onkin ravattu. Tuntuu, että tänä talvena erityisen moni on kärsinyt pitkittyneestä flunssasta (influenssasta?), oksennustaudista, kuumeesta ja kaikesta siltä väliltä. Yhdellä kaverillani oli peräkkäin korvatulehdus, poskiontelontulehdus – ja ilmeisesti alkava keuhkokuume, toisella kuumeilu ei lähde lääkekuureilla ja kolmannen lapsi on ollut joka toinen viikko kuumeessa koko talven ja sitä rataa… Jotkut sairastaa vakavammin ja siihen verrattuna muutamat flunssat ja oksennustaudit eivät ole yhtään mitään.

Moni varmasti ajattelee, että ei millään jaksaisi_enää_sairastaa. Pakkohan se silti on vaan tsempata, kun ei näille sairasteluille yksinkertaisesti voi mitään. Lapsiperheillä on aika rankkaa, kun vanhemmat eivät useinkaan voi levätä sairautta pois kunnolla plus jos jokainen perheenjäsen sairastaa vähän vuorotellen niin tuntuu, että aina joku on kipeänä.

Mulle on myös useampi äitikamu valittanut, että kurjaa kun lapsille heitetään lääkärissä antibiootit kouraan heti kättelyssä ja käsketään takaisin kotiin. Ahdistaa syöttää lapselle antibiootteja, jos ei ole kunnolla tutkittu ja todettu niiden olevan välttämättömiä sairaudenhoidossa. Meillekin on käynyt niin, että korvalääkäri on todennut ettei täällä mitään korvatulehduksia ole, kun ensin terveyskeskuslääkäri on meinannut vähän toista. Onko teillä samoja fiiliksiä? Juuri parhaillaan puntaroin, että syötänkö lapselleni viikon antibiootikuurin vai seurailenko ensin pari päivää tilannetta. Lueskelemani mukaan ennalta ehkäisevä antibioottikuuri on enemmän haitaksi kuin hyödyksi, sillä se hävittää kehon omaa bakteerikantaa.

Sanokaapa, tuntuuko teistä siltä kuin koko Suomi sairastaisi juuri nyt erityisen paljon? Mammabloggaajat, käsi ylös kuinka monen blogista löytyy postaus ”terveisiä sairastuvalta” :D Mä myönnän, että tästä blogista niitä ainakin löytyy.

Katsokaa nyt miten huikeen  mieluisan ja omannäköisen ponitallin saa tavallisesta pahvilaatikosta. Äidin ei tarvitse hakea askarteluhuoneesta kuviosahaa eikä tehdä mitään hokkuspokkuksia, kun lapsi saa mukavaa tekemistä ”saikkupäiville” tuunailemalla itse tallia. Ai niin, unohdin melkein ekologisuusnäkökulman! Tämän pahvitallin voi paljon paremmalla omatunnolla hävittää mielenkiinnon lopahdettua, kuin sellaisen vastaavaan muovikomeuden. Voisihan tallista toki tuunata/askarrella yhdessä lapsen kanssa sellaisen hienommankin, mutta mun korvaan sellainen touhu kuulostaa ihan kummitädin heiniltä… Meillä ei olekaan askarteluhuonetta, eikä allekirjoittanut ole kovin lahjakas (eikä etenkään kärsivällinen) askartelija, kröhm!

Muutama projekti siinä niin!

Kuumeessa nautitaan nesteitä, prinsessalle on tarjolla on vettä, mehua, maitoa ja mustikkakeittoa.

Pienenä oli muutenkin kivempi sairastaa, kun vanhemmilta sai erityiskohtelua – ja kaupasta sai toivoa mitä tahansa lemppariruokaa. Vähän isompana oli niin siistiä linnoittautua sänkyyn päiviksi lukemaan Nummelan Ponitalleja. Etenkin jos ei ollut ihan hirmuisen kipeä.

Toivottavasti kevät tulee ja sen myötä flunssa-aalto vetäytyy meitä kiusaamasta. Paljaat nilkat ja kevät-takki liian aikaisin tietää kyllä, arvaatteko mitä? Kunnon räkätautia :P

-Maj