Tuo meidän 2-vuotias on saanut jostain kunnon energiapiikin, tuntuu että hänen voimavarastonsa ovat ehtymättömät. Illalla hän valvoo myöhään, eikä häntä oikein saa edes enää päikkäreille. Harvoin saan Samuelista napattua edes kuvia – sillä pojan swägä vaan on niin nopee. Sampan sairaus on helpottanut, lääkkeitä ollaan tasaiseen tahtiin saatu vähentää ja hiljalleen hän on jo alkanut saamaan jälleen omat kasvonpiirteensä takaisin.

Maaliskuun alussa mittariin napsahtaa kolme vuotta ja synttäreitäkin ollaan jo vähän suunniteltu, varmaan juhlitaan molempia lapsia taas yhdellä kertaa. Meininki on siis kaikinpuolin hyvä, vaikka omia voimavarojani hermojani energisyys välillä koetteleenkin, tavarat lentelee ja tyypillistä uhmaikäisen vastustelua on ilmoilla. Tiedättehän te? Helposti sitä sortuu karjaisemaan, kun toista ei kiinnosta syöminen, ei pukeminen, ei riisuminen, ei ulos meneminen, eikä ainakaan sisään palaaminen ja auttamaanhan kelpaa vain ja ainoastaa äiti.

Kiinnostavinta Sampasta on tällä hetkellä autot, oikeat ja leikkiset. Parasta on istua papan auton kyydissä ja huristella ympäriinsä. Hyvänä kakkosena tulee junarata ja duplo-legot.

T-paita, housut ja collegetakki – Gugguu *giveaway + sukat COS
Brion parkkitalo on toissa vuoden joululahja Veljeltäni ja pojan suosikit ”Laurikilpa-auto” ja ”Cars” -pikkuautot on keräilty hiljalleen, käytettyinä ja uusina.

Joskus vuosi sitten menin kajoamaan saksilla pojan hiuksiin itse, se oli katastrofi. Silloin hän sai lempinimen ”pastori silli” :D Etutukasta tuli aivan liian lyhyt ja epätasainen, Miika oli ihan kauhuissaan ja langetti minulle parturointikiellon. Viisastuneena vahingosta vein Samuelin viime viikolla ihan oikealle kampaajalle siistittäväksi.

Varmaa moni ei pidä tätä pojan tukkaa ehkä kovin siistinä, mutta mun mielestä se sopii  S:n habitukseen loistavasti ja on muutenkin ihan cool. Gugguulta saatu collegetakki ”Cooly Jacket” on myös huikea, se on mukava, mutta skarppi ja siinä on sopivasti asennetta, mi like!

Nuff said?

Joka päivä olen tästä vilivilperistä niin kiitollinen – koen, että edelleen minulla on aika vahva menettämisen pelko.. Olen tosi herkillä Sampan suhteen, jos vaikka hänelle tulee jotain pientäkin flunssaa, niin pelkään heti pahinta. Ehkäpä se menee joskus vielä ohi.

-Maj