Metsäistä polkua, oikoreittiä pitkin yhdessä tallustellen naapurinpojan syntymäpäiville. Vähän vielä mielikuvat kesästä lämmittämässä, ilma iloista fiilistä ja odotusta täynnä. Nuo kaksi, ihan kuin Hannu ja Kerttu konsanaan. Nuo kaksi pientä tyyppiä taittoivat matkan välillä juosten, kirmaillen sinne tänne, välillä hidastellen ja pysähdellen ihmettelemään syksyn ensimmäisiä lehtiä, maan matoja, ja ihan kaikkea mitä pieni ihminen pitää ihmeellisenä. Kamera sattui olemaan matkassa juuri oikeaan aikaan – ja sain tallennettua pienen iltakävelymme ihaniksi muistoiksi.
Anna käsi niin mä kanssas kuljen, yli pahan päivän näytän tien.
-Maj