Uusi viikko pyörähti käyntiin ja täällä sitä ollaan jälleen kotosalla. Etäopiskelut ovat taas starttailleet lasten kanssa ja alkukankeudesta päästyämme hommat ovat sujuneet kuten pitääkin. Edellisessä postauksessa kerroinkin, että Rebekka sai valita itselleen 10- vuotissynttärilahjaksi vaatteita. Tyttö selaili H&M:n verkkokauppaa pitkään ja päätyi laittamaan ostoskoriin kolme vaatetta, jotka me laitettiin tilaukseen.

Rebelle on hiljalleen alkanut muodostua oma tyyli, hän haluaa päättää itse omista vaatteistaan. Se tuntuu tosi luonnolliselta ja koitankin olla puuttumatta hänen valintoihinsa, kunhan nyt ulos lähdettäessä on tarpeeksi päällä ja sitä rataa. Itselleni vaatteet ja tyyli olivat jo ihan pienenä tosi tärkeitä juttuja. Kaikkea tuli kokeiltua, ymmärrän kyllä senkin, että omaa äitiäni välillä kauhistutti mun asuvalinnat. Kaikista raskainta äidille taisi kuitenkin olla teinivuosieni alati vaihtuva hiustyylini: shokkivärit, rastat ja siili-mittaiset hiukset, niin ja katkotut kulmakarvat sekä alaikäisenä otettu kielilävistys. Jännityksellä odotan mitä tyttäreni teinivuodet tuovat tullessaan.

maanantai1

Paita – Gugguu *saatu
Lappuhaalarit – H&M

maanantai2maanantai3maanantai4

Lappuhaalarit olivat neidin ykkösvalinta, ne ovat kuulemma rennon tyylikkäät ja olen kyllä ihan samaa mieltä, söpöltä näyttävät. Ainoa miinus on, että ne ovat vähän kankeat ulkohousujen alla, mutta jospa kohta jo pärjäisi ilman. Rebekka käyttää tällä hetkellä kokoa 146 cm ja nämä kaikki vaatteet ovat juurikin sen kokoisia, eikä olisi ainakaan yhtään pienempiä voinut ottaa!

maanantai5maanantai6

Paita – Zara
Housut – H&M

Toinen valinta oli paljon yllättävämpi: mustat reisitaskuhousut. Näitä housuja en olisi osannut kyllä edes ehdottaa, enkä varmasti itse osaisi pitääkään, mutta kivaltahan ne silti näyttävät? Kangas on vahvaa ja näitä voi hyvin käyttää ulkona sitten kun niistä kuorihousuista voi luopua.

maanantai7

Mekko – H&M

 

Viimeinen valinta oli ombre-värjätty sifonkimekko, kesän juhlia varten. Toivottavasti tosiaan kesällä päästään juhlimaan, ihan mitä tahansa juhlia. Haluan itsekin laittautua ja heittää mekon päälle.

10-vuotiaalle voi olla aika vaikea keksiä synttärilahjaa, mutta tämä oli ainakin Reben mielestä superkiva lahja. Kivointa olisi tietenkin ollut mennä yhdessä ostoksille, mutta tässä tilanteessa me tyydyttiin ihan hyvillä mielin verkkoshoppailuun.

 

-Maj

Viime viikolla meidän Samuelille tuli mittariin kahdeksan vuotta ja enää pari viikkoa siihen, että Rebekasta tulee 10-vuotias. Kuten sanottua, se tuntuu vähän kreisiltä, että mulla on jo niin isot lapset. Moni on kysynyt ikävöinkö sitä aikaa, kun lapset olivat pienempiä? Kyllä ja toisaalta en ollenkaan.

Kahden koululaisen kanssa arki on sujuvaa, me ollaan mielestäni hyvä tiimi. Voidaan tehdä paljon erilaisia asioita yhdessä ja olen tyytyväinen Samuelin ja Rebekan pienestä ikäerosta. En kaipaa yövalvomisia ja vaippavuoria, en nopealla tahdilla vaihtuvia ”vaiheita”, enkä niitä kaikista työläimpiä juttuja, joita pikkulapsiarki pitää sisällään. En etenkään tässä elämäntilanteessa, vuoroviikkoelämässä. En kaipaa sitä loputonta vauvavuosien väsymyksen tunnetta, en sitten yhtään. Tottakai silti katson välillä lapsiani ja toivon heidän pysyvän aina pieninä. Toivon ajan menevän hitaammin ja muistelen haikeudella vanhoja.

sämpylä5

Juuri nyt 1-luokkalaisen Samuelin mielestä siisteintä on olla kavereiden kanssa, leikkiä ja pelata. Pokemon Go -peli motivoi lähtemään kurjallakin säällä ulos ja pleikkarilla voisi pelata vaikka kuinka monta tuntia putkeen. Samuel käy tällä hetkellä sählytreeneissä kerran viikossa ja ollaan mietitty mitä siihen rinnalle keksisi vielä? Kesällä kuvioihin tulee jalkapallo ja nyt lähiaikoina uintiharrastus on myös pyörinyt mielessä. Koulukin sujuu kivasti, matikka on helppoa ja kivaa, äidinkieli on kuulemma ärsyttävää. Omasta eli äidin näkökulmasta tämä ikä on helppo, maman kanssa kiinnostaa vielä puuhailla kaikenlaista, vaikka omia juttujakin riittää.

sämpylä3sämpylä2

Parasta on kun tehdään tehdä jotain sellaista mistä me kaikki nautitaan, aika usein pelataan jotain, sporttaillaan, retkeillään tai vaikka katsotaan vaan leffaa samalle sohvalle ahtautuneina. Lasten  kanssa saan usein nauraa kippurassa, kaipa meillä kaikilla on samanlainen, surkea, huumorintaju. Välillä ihmettelen kuinka monimutkaisia asioita he jo ymmärtävät ja pystyvät käsittelemään. Lähiaikoina olen myös huomannut heidän kuulevat aivan kaiken, ei väliä kuinka hiljaa yrittää puhua, heh! Erityisen onnellinen olen kumminkin, että heistä molemmista on kasvanut empaattisia tyyppejä, jotka osaavat asettua myös toisen ihmisen asemaan. Ei tietenkään aina, mutta usein.

sämpylä1

Samuel on mun oma auringonpaiste, aina äänessä, pelleilemässä ja yleensä hyvällä tuulella. Hänellä on paljon ajatuksia ja ideoita, joita hän mielellään jakaa – ja pienessä päässä pyörii kai niin paljon kaikenlaista, että joskus mielikuvitus ja totuus vähän sekoittuu keskenään. Kun juttua alkaa tulemaan, niin se ei sitten lopu millään, äitiinsä tullut. Joskus se juttu ei vaan lähde – ja silloin siihen ei oikein auta mikään. Itse olen helposti suuttuva ja nopeasti leppyvä, Samuel saattaa taas mököttää kauan. Moni on sanonut, että me ollaan aika paljon samannäköisiä – ja se taitaa olla mun näkökulmasta imartelevampaa kuin hänen. Onneksi olet olemassa, Samuel, en tiedä mitä tekisin ilman sinua.

-Maj

1 2 3 4 … 133