Viikko on mennyt ihan hujauksessa taas, huh! Lasten kanssa ollaan tehty ihan vaan tavallisia asioita – ja olen tässä ehtinyt käväsemään Helsingissä tekemässä yhden työpäivän I Love Me -messuilla ja tämä lauantai-iltakin menee töissä.
yhtenä aamuna jopa siivottiin pari tuntia lastenhuoneen kaappeja yhdessä. Käytiin läpi leluja, tehtiin muuten upeita löytöjä. ”Ai niin, en muistanut, että mulla on tämmönenkin ja tällähän me ei olla leikitty aikoihin?” Tuumittiin yhdessä mistä leluista olisi aika jo ehkä luopua. Ensin oli vaikeuksia luopua yhtään mistään, mutta homman lähtiessä kunnolla käyntiin, niin kyllähän niitä ”ylimääräisiä” leluja sitten kertyikin, iso muovikassillinen. Olen kerännyt muuten tähän postaukseen vinkkejä vanhoista leluista eroon pääsemiseksi. Suursiivousten jälkeen järjestys pysyy paremmin yllä, koska tavaroille on enemmän tilaa – tai kun niille on ylipäätänsä tilaa kaapeissa. Voin suositella lämpimästi kaappien siivousta ihan kaikille, touhun jälkeen on niin voittajafiilis :D
Lapset ovat jokaisen lomapäivän päätteeksi todenneet juuri sen olleen paras päivä – oli ohjelmassamme ollut sitten siivousta tai shoppailua. Parina päivänä pidin puolivahingossa syyslomaa kirjoittelemisesta, enkä postaillut tänne mitään. Tuntuu muuten hassulta kirjoittaa superarkisista asioista, vaikka sellaisia postauksia onkin toivottu. Mietin aina, että kiinnostaako ketään. Kertokaahan tarkemmin millaiset arkijutut teitä kiinnostaa?
Lastenhuoneen lipaston laatikoista löytyi mm. mahdottomat määrät erilaisia puuha- ja värityskirjoja, lehtiä ja tarroja. Ne tietysti alkoivat kesken siivoilun kiinnostamaan – ja kun saimme hommat hoidettua loppuun, niin olikin vaikka miten paljon kivaa tekemistä tiedossa. En ole itse mitään leikkijätyyppiä, en sitten yhtään, mutta värittäminen sekä piirtäminen on kyllä oikeasti kivaa. Rebekka nauttii suunnattomasti kaikesta käsillä tekemisestä ja keskiviikot ovat nykyään hänen lempparipäiviään, koska silloin on hänellä on taidekoulu.
Pilvi on Samuelin taidenäyte, niin liikuttava jotenkin, eikö totta?
Pakko vielä myöntää tähän loppuun, että yksi murheenkryynini on lasten taideteokset, niitä on valtavasti. Etenkin Rebekka on todella tuottelias ja tarkka teoksistaan, kaikki pitäisi säilyttää ja hän kyseleekin joskus niiden perään. Faktahan on, että kaikkea ei voi millään säilyttää, ei vaikka kuinka haluaisikin. Millä perusteella te päätätte, laitetaanko piirrustukset roskiin vai jemmaan? Kuinka paljon säästätte lasten piirrustuksia ja muita askareteluja – ja missä, miten?
Ja otsikkoon vielä palatakseni, ihan tavallinen on ehdottomasti hyvä, monessakin mielessä. Tämä on ollut paras viikko aikoihin, ihan oikeasti. <3
-Maj