Mä pääsin lauantaina puolimaratonilta maaliin (siitä lisää myöhemmin) – mutta sen jälkeen palautuminen on ollut heikkoa, oi ja voi. Olen ollut niin voimaton, että itkettää. Eilen jouduin käytännössä konttaamaan portaat yläkertaan, koska jalkani oli niin kipeä. Puolimaratonin juokseminen ei ollut järkipäätös, mutta tiedättekö, ei mua vaan olisi estänyt mikään. Tekisin sen varmasti uudelleenkin, huolimatta siitä, että oksensin pahaa oloani vielä seuraavanakin aamuna neljältä, eli tosiaan otti aika lujille.

Tämän kesän juoksut oli sitten tässä mun osalta ja voitte vaan kuvitella kuinka harmissani olen. Toisaalta, tämä tilanne ihan varmasti kasvattaa enemmän, kuin se että kaikki olisi mennyt täydellisesti. Selvitän, miten saan itseni ja jalkani kuntoon, yritän olla lempeämpi kropalleni. Kyllähän tämä tästä ja varmasti pääsen hölkkäilemään vielä syksyllä, nyt pitää vain malttaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään olen ollut vieläkin vähän heikossa hapessa, vellonut kurjissa fiiliksissä, soimannut itseäni heikoksi ja tuskanhiki otsallani olen kömpinyt rappusia ylös ja alas. Ei auta, ei kannata, mutta piru vie, ei ole kyllä kovin helppoa. Epäilen muun perheen salaa toivovan, että olisi vielä jäänyt Helsinkiin pariksi päiväksi…

Huomenna koitan repiä aikaa tälle blogille, kirjoittelen lisää ainakin juoksufiiliksiäni, halusitte tai ette ;)

-Maj

panic

Viime hetken juoksupaniikki ei ole täysin oikea sana kuvaamaan fiiliksiäni, vaan enemmänkin mua vaivaa epävarmuus (ja harmitus!) omasta kunnosta, sillä tänä kesänä meikämuorille on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Alkuviikosta kyselin Snapchat seuraajiltani (magicpoks) vinkkejä tulehtuneeseen/kipeytyneeseen akillesjänteeseen, mutta niin se vain on, että lepo taitaa olla melkeinpä ainoa lääke siihen. Akillesvaivoista en olekaan itse vielä ennen tätä koskaan kärsinyt, mutta Miikallahan on kokemusta niistä munkin puolesta.

Oma tilanteeni on nyt kuitenkin se, että kävely luonnistuu jo kivutta, ajattelin vähän testailla hölkkääkin huomenna. Jalan kunto ja kaikki muukin selvinnee viimeistään lauantaina, kun otan osaa Twilight Runille täällä Helsingissä. Juoksu jännittää enemmän kuin koskaan. Tänään selvisi, että taitan matkani yksin, sillä juoksukamunikin tuli kuumeeseen, miten kenelläkään voi olla näin huonoa tuuria? Nyt sormet ja varpaat ristiin, että paikat kestää ja pääsen juosten maaliin, ei niin väliä missä ajassa :)

-Maj

1 2 3 4 5 6 24