Me innostuttiin lauantai-iltana tekemään treffit ystäväperheemme kanssa Mustavuoreen. Mulla ei ole aikaisemmin edes käynyt mielessä, että tosiaan täällä Tampereellakin voi lasketella. Vanhemmillani on ollut mökki Kuusamossa, ihan lähellä Rukaa niin kauan kuin muistan, joten yhdistän laskettelun hassusti vain sinne. Itseasissa oma lumilautanikin on siellä mökillä säilössä – tarkoitus olisi pyyhkiä pölyt siitä maaliskuussa, kun lähdemme talviloman viettoon.

Mutta tosiaan, Mustavuoressa oli lystiä, siitäkin huolimatta, että lastenrinne oli huonossa kunnossa, eikä sukset oikein luistaneet. Se oli toisaalta meidän pienimmän laskettelijan kannalta ihan hyvä asia. Välineiden vuokraaminen kustansi 12 euroa alle 12-vuotiailta lapsilta ja alkeishissi on kaikille maksuton.

Kaikille kolmelle pikkytyypille löytyi sopivat välineet, 2-vuotias Sara halusi mielummin jäädä pulkkamäkeen. Pienimmät vuokramonot olivat muistaakseni kokoa 25. En tajunnut ottaa kypärien alle ohuempia pipoja, oli vähän haastetta niiden kanssa.

Rebekalta laskeminen sujui jo tosi hyvin, hän oppi homman viime vuonna helposti. Tyttö olisi jo ehkä kaivannut vähän enemmän haastetta, ehkä ensi kerralla täytyy lähteä hänen kanssaan isompaan rinteeseen.

Samuel pääsi tyyliin yhden kerran alas kokonaan kaatumatta – ja hissillä meneminen alkoi sujui tosi kivasti, kunnes tyypillä alkoi voimat loppua. En ole itse ikinä käyttänyt tuollaista hissiä jossa käytännössä roikutaan tuosta vaijerista, mutta kuvittelisin sen olevan suhteellisen raskasta hommaa?

Rebekka ja Nella höyläsivät mäkeä kuin vanhat tekijät, hyvä etteivät käsi kädessä laskeneet alas.

Aikuisten päivälippu maksaa Mustavuoressa 25 euroa ja lapset (6-11v) laskevat päivän vitosen halvemmalla. Käytössä on kaksi rinnettä ja Snowpark plus se ilmainen lastenrinne. Rinteiden aukioloaikoina välinevuokraamon vieressä toimii myös kahvila, jossa on tarjolla pientä purtavaa. Mustavuori sijaitsee Tampereen länsiosassa ja sinne pääsee kätsysti bussilla tai omalla autolla.

Samuelin jalat olivat tunnin laskettelun jälkeen ihan makaroonia, hyvä kun hän kynnyksen yli pääsi monoissaan. Pakko myös sanoa, että kyllä touhu itselläkin vähän tuntui, sillä muutaman kerran sain tallustaa mäkeä ylösalas ja nostella mäessä pyllähtäneitä.

Laskettelun jälkeen lapset halusivat hetkeksi vielä viereiseen pulkkamäkeen. Harmi kun en oikein saanut napattua mitään ihmeellisiä kuvia, koska oli jo niin hämärää. Täytyy kyllä ehdottomasti mennä uudelleen Mustavuoreen, ehkä vähän pidemmäksi aikaakin. Toivotaan, että saadaan vielä tänä talvena nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä!

-Maj

Eilinen oli sellainen päivä, jota rankkasadekaan ei voinut pilata. Emme olleet nähneet ystäväni Marin kanssa toisiamme (liian) pitkään aikaan, joten sovittiin treffit, ja tavallaan vähän extempore päädyttiin Kiviniityn Kotieläinpuistoon. Siellä me oltiin, kaatosateessa katoksen alla syömässä eväitä lapsilauman kanssa. Vettä tuli kuin aisaa, mutta kaikki olivat jotenkin vaan niin onnellisia. Miika juoksi sadetakki päällä hakemaan kahvit, jotka juotiin munkkien kera ystäväni synttäreiden kunniaksi, taisi mittariin pamahtaa edelleen se 25 vuotta?!! Ukkonen jyrähteli ja pienet sekä isot tyypit mussuttivat eväitään – ja sateen hiukan tauotessa lapset kirmasivat iloisesti mönkijän peräkärryn kyytiin vilkuttelemaan.

Lapset kävelivät (ja juoksivat) kaikki vaatteet märkinä, välillä pohkeitaan myöten kahlaillen vesilammikossa takaisin autolle, kukaan ei harmitellut sadetta. Siinä tallustellessamme Mari totesi, että ei kannata odottaa parempia kelejä, kesä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi valittamiseen, siitä pitää nauttia nyt – sillä ennen kuin huomaamme, niin se on jo ohi. Näin se on – me ollaan tässä ja nyt, miksi odotella mitään parempaa?

Voihan Villisika! Aino ja Tyyne siinä röhnöttivät – ja myös röhisivät kilpaa.

Eläimet olivat ihan kivoja – mutta, pojat on poikia! Sampalla olisi kulunut koko päivä helposti ajellen sähkökäyttöisellä mönkijällä. Rebekka kävi myös ensimmäistä kertaa ratsastamassa ponilla, itse olen ollut tosi intohimoinen heppatyttö – ja olen kai vieläkin :)

Kiviniitty, kotieläinpuisto

Rips, rops – alkoi ropisemaan!

Janna oli aikaisemmin päivällä säikähtänyt mökillä tosi pahasti ukkosta ja oli siksi ehkä vähän jännittyneempi kuin muut. Sampan ilmekin sen jo kertoo: ”ei pelota yhtään” :D

Ja sit siellä oli kilppareitakin, etenkin ne pelkäsivät ukkosta.

Rebekka itseasiassa toivoi sadetta – koska hänellä on uusi Elsa-sateenvarjo.

Jonka alle mahtui myös ystävä <3

Kiviniitty, kotieläinpuisto

Lammas-parat jähmettyneinä.

Samuel kurvasi pomppulinnasta takaisin katokseen ja viime metreillä mätkähti ojaan, tosin ei siinä kohtaa enää ollut paljon menetettävää muutenkaan :D

Lastattiin lapset autoihin vilttien alle ja hurautettiin kotiin, meillä ainakin koko takapenkki oli unessa viidessä minuutissa.

Se oli meidän ensimmäinen kerta Kiviniityssä, sateesta huolimatta meillä oli tunnelmallinen ja kiva reissu kokonaisuudessaan. Ehdottomasti kannattaa varata omat eväät mukaan, ainakin pienemmille lapsille siellä on ihan sopivasti touhua, kyllähän se aika kuluu aikuisellakin ihmetellessä ihan kivasti.

Kiviniityn Kotieläinpuisto 
Iirolantie 108, 38460 Sastamala -> Tampereelta n. 50 km
Sisäänpääsymaksu aikuisilta 10 e, lapsilta 9 e ja alle 90 cm pitkät lapset ilmaiseksi
Poniratsastus 3 e (muutama minuutti)
Auki joka päivä 10-18 -> 16. elokuuta saakka
Alueella on kahvila/myymälä sekä grillikatoksia, polttopuut sisältyvät lipun hintaan, katoksessa myös mikro, jossa voi lämmittää ruokaa.
Eläimiin tutustumisen lisäksi lapsille on muutamia muitakin aktiviteetteja, kuten pomppulinna, trampoliineja, polkuautoja, sähköautoja ja keinut jne.

-Maj

1 2 3