Mun äitienpäivä meni rauhallisesti ja ilman somea. Päivitin yhden kuvan tämän päivän brunssista instagramiin, kun sain lapset sänkyihinsä.
Meillä oli juuri sellainen sunnuntai, mistä eniten pidän. Lapset antoivat mun nukkua vähän tavallista pidempään ja herätys oli hyvin lempeä. Lahjaksi sain suklaata sekä Rebekan istuttaman auringonkukan. Samuelin kanssa me itseasiassa aloitettiin äitienpäivän juhlinta jo perjantaina, eskarin toiminnallisessa erikoispäivässä. Hitaan aamupalan jälkeen ulkoiltiin yhdessä; ängettiin kaikki samaan keinuun, oltiin hippaa ja roikuttiin kilpaa kiipeilytelineistä. Tiedän, että ei mene enää kauaakaan siihen, että mama on ihan out – eikä yhteiset puistoilut enää nappaa. Onneksi ei ihan vielä kuitenkaan.
Syötiin hyvin. Pelattiin Unoa. Kaikkea tavallista kivaa. Ei avattu kertaakaan telkkaria ja välteltiin puhelimilla olemista. Kaiken hyvän lisäksi sain oman äitini tänne meille brunssille, voiko sitä enempää toivoakaan? Mun päällimmäinen fiilis on kiitollisuus, olen onnekas, kun saa olla äiti kahdelle mahtavalle tyypille. Oon myös onnekas, kun mulla on äiti, joka on tukena kaikessa ja läsnä meidän arjessa, vaikka hän ei ihan naapurissa asukaan.
Musta ja lapsista ei ole otettu kovinkaan montaa kuvaa viime vuosina. Mietin juuri näitä kuvia etsiskellessäni, että pitäisi ehdottomasti saada uusi yhteiskuva meistä, kolmen koplasta. Ihan viimeistään kesällä sitten.
-Maj