Tiedän paljon pahempia ja isompia huolenaiheita, kuin epäonnistunut lomamatka, mutta tällä kertaa loman epäonnistuminen tuntui tosi kurjalta. Niin kurjalta, että teki mieli kadota kokonaan sosiaalisesta mediasta ja niin teinkin hetkeksi. Onhan se toisinaan vaikeaa hyväksyä, että joku kovasti odotettu tai toivottu asia, kuten nyt tällä kertaa loma, meneekin pieleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. No, mitä sitten oikein tapahtui?

Tiedättekö sen tunteen, kun istuu autossa matkalla lentokentälle innostuneena ja odottavin fiiliksin, silmissä siintää jo helteiset hetket auringon alla, vailla huolen häivää. Näissä tunnelmissa olin pari viikkoa sitten lähdössä reissuun, kunnes kentällä kaivelin  meilistä lentoliput ja siinä paikassa tajusin, että lähtöhän on vasta seuraavana päivänä. En varmasti ole ensimmäinen tai viimeinen ihminen, jolle näin on käynyt, mutta kyllä se vaan tuntuu ihan naurettavan tyhmältä mokalta ja samalla iskee paniikki, että mitähän muuta on hullusti tai mitähän muuta tärkeää olen unohtanut? Onneksi ei oltu myöhässä lennoilta vaan hurjan paljon ajoissa. Varasin meille Vantaalta hotellihuoneen ja sitten vaan hakemaan reiluksi viikoksi parkkiin jätettyä autoa takaisin. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa takaisin Tampereelle, mutta se ei oikein houkutellut.

Seuraavana päivänä koko kommellus jo vähän hymyilytti ja siitä pystyi jopa vitsailemaan. Uudelleen vaan lentokentälle, vähän säädin pari kiloa liian painavan matkalaukun kanssa, mutta siitä selvittiin heittämällä muutamat jutut käsimatkatavaroihin. Kaikki sujui siihen asti kunnes noin viisitoista minuuttia ennen lentoa huomasin lompakkoni kadonneen. Juoksin kysymään kadonneesta lompakosta infopisteestä ja parista muusta paikasta. Lompakosta ei ollut jälkeäkään, joten jouduin kuolettamaan kortit ennen lennolle lähtöä.  – Onneksi käteiset olivat eri paikassa  ja toisella meistä oli lompakko tallessa.

Koneessa alkoi taas hymyilyttämään, kaikkea sitä voikin sattua, mutta lomallahan tässä nyt ollaan. Perillä Thaimaassa onnistuin haalimaan ensitöikseni itselleni  ruokamyrkytyksen tai vatsataudin. Oksentamisen jälkeen kuume sekä flunssa jatkui ja meni lopulta poskionteloihin. Hiljalleen tokenin ja silloin Jonas puolestaan aloitti oksentamaan. Kumpaakaan ei enää naurattanut. Pinna alkoi olla kireällä, eikä minkäänlaisesta lomafiiliksestä ollut tietoakaan enää.

Siinä se sitten meni se loma. Olo on kuin jyrän alle jääneenä, eikä vatsa meinaa vieläkään olla ihan täysin normaali. Olisi ihana sanoa kaikille tutuille, että loma oli onnistunut ja rentouttava. Ei se ollut, enkä osaa tai en koe tarvetta kaunistella asioita niin ihanan vaaleanpunaisiksi kuin näiden kuvien taivas. Pettymyksen kyyneleet on nyt jo kuivailtu ja koitan keskittyä parempaan arkeen ja miettiä, että seuraava loma ei mitenkään voi mennä enemmän penkin alle, eihän?

-Maj