*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Somersby

Viime viikolla valmistauduin reissuun, pakkasin laukkuani tietämättä minne olin edes menossa. Vasta lentokentälle päästyäni määränpää selvisi, lentolipussa luki Ivalo! Yksin en kuitenkaan ollut lähdössä Lappiin vaan Somersby oli järjestänyt matkaseurakseni matkakohteesta ja tulevien päivien ohjelmasta aivan yhtä tietämättömät ystäväni; Jonnan, Artun ja Vienan. Ennen lähtöä olimme kaikki saaneet vinkkiä siitä, mitä suurinpiirtein kannattaisi pakata mukaan sekä muutaman ennakkotehtävän, joihin palaan myöhemmin.

Olin tosi utelias reissuohjelman suhteen, mutta meille ei paljastettu mitään, etenimme  aina yksi steppi kerrallaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tietämättömyys oli ihan mieletön mahdollisuus; pystyin olemaan läsnä hetkessä, eikä mun tarvinnut stressata etukäteen tulevaa, sillä eihän minulla ei ollut harmainta aavistustakaan mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

Pitäisi harjoitella hetkessä elämistä arkielämässäkin, varmaan meidän kaikkien? Toki normaalisti täytyy suunnitella tulevia päiviä ja viikkoja, hankalahan se olisi tehdä kaikkea ihan spontaanisti, mutta stressaaminen ei ainakaan auta yhtään mitään. Ja vaikka miten huolellisesti suunnittelisi, niin jokainen arkipäivä pitää sisällään ainakin pieniä yllätyksiä – ja hyvä niin. 

Ivalon lentokentältä matka jatkui kohti Sodankylää ja perillä Kakslauttasessa selvisi, että saamme yöpyä lasi-igluissa. Kaikki me olimme ihan täpinöissämme lasi-igluista ja reissu sai heti hyvän startin!

Tuntui, että reissu kesti paljon pidempään kuin se todellisuudessa kestikään, sillä valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin. Pohdimme etukäteen omia pelkojamme sekä heikkouksistamme ja saimme Jonnan kanssa tehtäväksemme kirjoittaa toisillemme kirjeet. Kirjeissä annoimme toisillemme vinkkejä siitä, millaisissa asioissa toinen voisi tsempata tai miten asioita voisi tehdä ja nähdä eri tavalla.

Jonnan minulle kirjoittamassa kirjeessä oli paljon sellaisia asioita, joita olen itsekin miettinyt. Olen oppinut itseäni kahdeksan (vai seitsemän, kuka niitä laskee?) vuotta nuoremmalta ystävältäni paljon, hänen positiivinen ja iloinen elämänasenteensa on yksi sellaisista asioista, joita hänessä ihailen. Oletteko uteliaita kirjeidemme sisällön suhteen?

Tässä niiden pointit tiivistetysti; Jonna kehotti minua hengittelemään ja laskemaan kolmeen hankalissa ja epämiellyttävissä tilanteissa ja minä puolestaan kehotin häntä rohkeasti menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle kokeilemaan uusia juttuja.

Kirjeiden lukemisen jälkeen pääsimme Jonnan kanssa ihastelemaan Lapin upeita maisemia husky hikingin merkeissä. Supersuloiset huskyt, kaimani Mari ja hellyyttävän kömpelö Vinku, olivat täynnä energiaa ja me Jonnan kanssa yritimme lähinnä pysytellä koirien perässä. Testasin puhelimeni vedenkestävyyttä menomatkalla, sillä minä ja vyötärölle kytketty kaimani oltiin molemmat niin meno päällä, että onnistuin tiputtamaan puhelimeni puron pohjalle. Hyvinhän se toimi uintireissun jälkeenkin.

Nautimme kovasti haikkauksesta sekä upeista näkymistä ilta-auringon paistellessa. Pysähdyspaikalla hörpimme kuumaa mehua, tietysti kuksasta. Uskon Lapin näyttäneen meille kaikista parhaat puolensa tuolla reissulla – aloin heti alkuvaiheessa ymmärtää mistä lappifiilistelyssä oikein on kyse.

Reissun aikana kävimme koko jengillä pitkiä keskusteluja työstämme ja elämästä yleensäkin. Opimme niin itsestämme kuin toisistammekin uusia asioita, on todella tärkeää saada asioihin välillä uuttakin näkökulmaa. Omassa mielessäni olin ajatellut, että en ole mikään heittäytyjä tai missään nimessä se ryhmän rohkein tyyppi, mutta kyllähän minussa sittenkin pieni haasteita rakastava seikkailija asuu.

Somersbyltä meitä rohkaistiin heittäytymään ja antamaan ohjat hetkeksi toisten käsiin. Reissun tarkoituksemme oli myös nauttia lapista ja keskittyä kiireettömään yhdessä oloon. Somersbyllä halutaan nähdä asioista ne hyvät puolet ja kannustetaan olemaan avoin uusille kokemuksille. Reissun edetessä aloin ymmärtää mistä kaikessa oli kyse ja miksi olimme juuri lapissa. Kaikki on tosi pitkälle kiinni omasta asenteesta ja haastavatkin asiat kannattaa ottaa posin kautta – siinä ei menetä yhtään mitään!

Ohjelmassa oli haikkauksen lisäksi saunomista, revontulijahtia sekä kullanhuuhdontaa. En ole koskaan aikaisemmin huuhtonut kultaa ja enkä tiedä olisinko koskaan tullut edes kokeilleeksi sitä, jos en olisi lähtenyt reissulle mukaan. Jokatapauksessa, hauskaa oli ja me ihan oikeasti jopa löysimme kultaa. Saimme huuhtomamme hippuset pienissä, söpöissä, lasiputeleissa kotiinviemisiksi.

Kuvat – Jonna, Viena, Arttu sekä Tiko Lasola

Isot kiitokset upeasta matkasta Somersbylle, ihanaa, että halusitte mukaan juuri minut. Kiitos myös Jonna, Arttu ja Viena, että sain jakaa nämä kokemukset teidän kanssa. Ja Jonna, lupaan harjoitella hengittämistä ja kolmeen laskemista tulevaisuudessa.

Olen aina sanonut kaikille, että vihaan yllätyksiä, mutta tämän kokemuksen jälkeen en ole enää niin varma siitä – ehkä uskallan vielä joskus toistenkin hypätä pois kuskin paikalta ja nauttia vaan kyydistä! 

-Maj