Tänään pikavisiitillä Ikeassa.
Moi, olen Maj ja kärsin oudosta ongelmasta. Enkä oikein tiedä pitäisikö tässä nauraa vai itkeä? Olen analysoinut itseäni tässä parin viikon touhottamisen keskellä. Olen maalannut, vaihdellut tavaroiden paikkaa jokaisessa kotimme nurkassa, siivonnut, organisoinut, roudannut tavaraa autotalliin, mutta mikään ei tunnu auttavan, en ole tyytyväinen. Kaipaan niin kovasti muutosta, että löysin itseni sakset kädessä kylppäristä noin klo. 00:00… Ajattelin parturoida itselleni mm. otsiksen ja ehdin puoleen väliin, kunnes tajusin, että tämä on kyllä eeerittäin huono idea – ja keskeytin homman. Lopputuloksesta ei tullut kovin kaunis. Kampaajaystäväni Sape käski lopettaa touhun välittömästi ja soitteli eilen kampaamotukusta, että mitäs väriä mammalle laitetaan ensi viikolla. Kyllä tämä varmaan tästä, suuria muutoksia on luvassa työrintamalla – tekin kuulette niistä pian. Ehkä se tyydyttää vähän vaihtelunhaluisuuttani. Tuli myös mieleen, että neljä vuotta putkeen olen aina tähän aikaan joko a) ollut raskaana tai b) hoitanut puolivuotiasta vauvaa. Ehkä kahden vuoden kotona oleminen on tehnyt minulle tämän? Nyt ei vauvaa ole tulossa, ilmeisesti minun täytyy korvata se jollain muulla, äh…Enpä oikein tiedä, ei tässä ainakaan pelkkää syksyäkään voi syyttää. Se on selvää, että jos tämä hypermaniani jatkuu vielä pitkään, niin rauhalliselta ja tasaiselta aviomieheltäni loppuu pian ymmärrys (nytkin hän taputtelee sohvaa vieressään :D) Juttelin tänään vielä personal trainerini Anun kanssa, me tuumattiin yhdessä, että voisin aloittaa kuntosaliharjoittelut varovaisesti uudelleen, ehkä turhautumisia voi koittaa purkaa liikuntaan, mutta pitää huolehtia ettei ahnehdi liikaa.
Onko sinulla koskaan ollut vastaavaa fiilistä? Mikä siihen auttoi?
Kaikella rakkaudella,
Maj, Magicpoks