Syksy alkaa kääntyä hiljalleen talveksi lokakuussa. Aivan kuin tämä syksy olisi suoraan kopioitu edelliseltä vuodelta. Oli reissu Idan kanssa, The Blog Awards Finland, I Love Me -messut ja Ylivieskan pyörähdys. Tismalleen samat menot on merkattu tänäkin vuonna kalenteriini, toki pienillä muutoksilla, ehkä vähän eri järjestyksessä, mutta kumminkin. Todella outoa jotenkin, aivan kuin nämä vuodentakaiset asiat olisi tapahtuneet viime viikolla, kaikki kohtaamiset, maut ja hajut ovat tarkassa muistissani.

Suurimpana erona on kuitenkin oma fiilikseni, viime syksynä oli raskaampi askeltaa, kun taas tämä syksy tuntuu etenevän kuin pikajuna. En ehdi odottamaan mitään tulevaa, kun se on jo käsillä. Ihanaa mennä Ylivieskaan, ihana tehdä siellä niitä juttuja joita me aina lasten kanssa tehdään. Tiedän, että sieltä on mukava myös palata omaan kotiin. Odotan myös I Love Me -messuja, toivottavasti teistäkin joku eksyy paikalle ja tulee juttusille, siellä me Idan kanssa puuhastellaan jälleen Suomen Luonnonkosmetiikan Tukun tiimissä, Everyday Mineralsin parissa. Tulevan perjantain gaalailut myös jännittävät jo vähän etukäteen, myönnetään. Olen myös puuhastellut jotain pientä teidänkin päänmenoksenne, mutta en voi vielä paljastaa enempää, vaikka mieli kovasti tekisikin. Täytynee hetki odottaa (malttamattomalle vaikeaa) ja toivoa, että kalenterinne eivät ole loppuvuodesta aivan täyteen buukattuja :D

Kuvat on syksyiltä, 2016, 2015, 2014 ja yksi jopa 2013.

Pienistä asioista huomaa, että edellisestä lokakuusta on tosiaan kulunut kokonainen vuosi. Rebekalta on hampaat tippuneet, Viivi näyttää miltei aikuiselta ja Samuel on venähtänyt mooonta senttiä, meillä on jo isot lapset. Kolmanneksi viimeinen kuva missä hymyilen, on viime syksyltä ja muistan kuinka se oli mielestäni aivan kamala, ihan täysin julkaisukelvoton – ja nyt katson sitäkin niin paljon lempeämmin.

Tänä syksynä olen rauhallisemmalla mielellä ja kuvittelen tietäväni, mitä tuleman pitää, vaikka se onkin täysi mahdottumuus. Elämällä on tapana yllättää. Oli miten oli, tunnen itseni kuitenkin hiukan vahvemmaksi, tulee vastaan mitä hyvänsä. Pitäkäähän itsestänne ja toisistanne hyvää huolta, ja toivoisin, jokaisen olevan vähän lempeämpi, myös itsellenne.

-Maj