Tämä teksti on ollut jo pitkään mielessäni, tätä vaan on niin hirveän vaikea kirjoittaa. En koe olevani kenellekään velkaa mitään selityksiä, mutta kuitenkin nyt tuntuu siltä, että mun täytyy saada tämä itsestäni ulos.
Me erotaan Miikan kanssa. Yritetty on varmasti, yrittämästä päästyämme, mutta jossain vaiheessa se yrittäminenkin pitää kai vain lopettaa. Pitää päästää irti. Pitää vain myöntää, että meillekin kävi näin, kaikesta huolimatta – ja seuraavaksi on koitettava jatkaa eteenpäin.
Tässä me koitetaan parhaillaan selvitä pahimman yli ja haluaisin kai teiltäkin vähän ymmärrystä. Toivoisin itseni ja läheisteni saavan olla rauhassa tämän päätöksen ja asian kanssa. Voi olla, että ajan kuluessa haluan kirjoittaa aiheesta jotain, mutta juuri nyt en pysty, enkä halua avata eroon liittyviä asioita tämän enempää. Niin paljon on vielä asioita ajateltavana ja järjesteltävänä, mutta totta se on, että tällä nykyisellä kokoonpanolla me ei tulla jatkamaan.
Minä ja Miika ei olla enää me.
-Maj
<3
Voimia tulevaan. Olet vahva nainen ja sinulla on ihanat lapset. Kaikkea ei tarvitse yksin jaksaa, lapsilla on myös hyvä isä. Varmasti rämmit syvissä soissa, mutta sieltä nouset vahvempana kuin koskaan.
Muista myös,että kaikki tunteet ovat sallittuja, ehkä myös pakollisia (valitettavasvti)ne kuuluu asiaan.
Ystävät ovat parantava voima.
Nauti kaikesta ihanasta ja ota aikaa itsellesi, pidä itsestäsi huolta. Kaikki muu järjestyy kyllä.
Uudet ihanat tuulet puhaltavat sinulle!
❤️ Jaksamista, niin sinulle kuin lapsillekkin.
Vaikea mutta rohkea päätös. Voimia ja jaksamisia uudenlaiseen arkeen <3
Kamalasti voimia ja tsemppejä sulle ja koko teiän perheelle. Omastakin kokemuksesta tiiän että yrittämistä ei voi jatkaa loputtomiin, jossain vaiheessa on laitettava peli poikki vaikka se raskaalta tuntuukin. Mutta itelleni ainakin tuli (sen valtavan surun lisäksi tottakai) myös helpotuksen tunne sitten ku se päätös tehtiin. Koska jatkuva yrittäminen on ihan hemmetin raskasta.
Oon huomannu että aina erotessa vanhemmille tulee syyllisyys että mites lapset nyt pärjää. Varmaan tiiätkin jo, mutta sanon silti että hyvin ne pärjää. Toki voi olla alussa vaikeeta mutta lapset sopeutuu ajan kanssa. Eikä sillon ole lapsetkaan onnellisia jos vanhemmat väkisin on yhessä onnettomina. Sanon tän tarhantätinä ja itekin vanhempien avioeron kokeneena. Kaikki järjestyy<3
Sinua tai teitä en tunne, mutta silti tämä kosketti. Toivon sinulle ja teille kaikille voimia jaksaa selvitä tästä vaiheesta kohti uutta ja taas valoisaa tulevaisuutta!
Koettu ja selvitty😂Hetki kyllä menee…
<3
Jaksamista! ❤️
Voimia❤
Nyt sitten on aikuiseksi kasvun paikka: biletys pois ja lapset prioriteetiksi numero yksi.
Kyllä ainakin somen perusteella Maj on aivan mahtava äiti ja laittaa lapset etusijalle. Bilettäminen on täysin sallittua, se ei varmasti ole lapsilta pois..
Samaa mieltä Terhin kanssa! Ja myös äidit tarvitsevat joskus omaa aikaa – festareilla,ravintolassa tai missä parhaaksi näkevätkin. Joten ”ryhtiliike” enemmin sellaisille ihmisille, jotka sellaista tarvitsevat.
Hurjasti tsemppiä raskaaseen elämäntilanteeseen koko perheelle ! ❤️
Lapsillahan on isäkin, että eiköhän lasten hyvinvointi ole ollut aina prioriteetti🤔
❤️ Tsemppiä!
Voimia❤️
Voimia ja halauksia sinulle
❤️ Virtuaalisia halauksia!
Paljon voimia!
<3 Kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu.
Paljon tsemppiä Maj ja voimia koko perheelle! Kaikki kääntyy lopulta varmasti parhain päin, kun pahimman yli on rämmitty ❤️❤️❤️❤️
En kovinkaan usein kommentoi (lue: hyvin harvoin), ja tuntuu jotenkin hassulta kommentoida kun en sua tunne muuten kuin tään blogin kautta. Ja vaikea keksiä vaikeissa paikoissa oikeita sanoja, mutta mahdollisimman hyvää jatkoa teille kaikille.
Voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen ❤️
Jaksamista <3 Ja muista että jokaista ilkeää kommentoijaa kohtaan on ne tuhat normaalia, järjellä ja empatialla varustettua ihmistä jotka haluaa tsempata ja toivoo sinulle pelkkää hyvää, usko niitä (meitä) <3
<3 Niin paljon voimia ja jaksamista, teille molemmille sekä koko lähipiirille.
Voimia uuteen ajanjaksoon <3
💖✨ Voimaa uuteen. Onneksi elämä kantaa!
Voimia teille uuteen tilanteeseen. Kaikki järjestyy, ajallaan <3
Voimia <3
Voimia <3
Ymmärrystä kyllä löytyy – lapsia kohtaan. Aikuisille tulee joskus ero. Vaikka olisi käännetty kaikki kivet ja vaikka olisi kuinka tahdottu. Se on elämää. Mutta kun mukana on lapsia, ei itse voi lähteä neljänkympin kynnyksellä elämään uutta teini-ikää. Joskus täytyy jättää festarit väliin tukeakseen lasta esimerkiksi ensimmäisten koulupäivien aikana, joka on sekin valtava muutos lapsen elämässä, tästä tapahtumasta nyt puhumattakaan. Toivottavasti lapsenne saavat yhden kodin eivätkä joudu viikottain vaihtamaan kotiaan, sitä voi itsekin kuvitella kuinka raskasta olisi joka viikko asua eri kodissa. Teette varmasti asiat niin kuin teille parhaaksi on, mutta toivottavasti lapset edellä. Vaikka äiti kaipaisi aurinkoa niin varmasti sitä syyslomareissua tarvitsisi lapsetkin. Sinäkin ansaitset olla onnellinen, mutta nyt et ole vain sinä ja sinun aurinkolomasi ja sinun sushisi ja sinun skumppa-aamiaisesi. Te selviätte kyllä tämän yli, ja autatte lapset selviämään tämän yli. Ehjiä lapsia kasvaa rikotuistakin kodeista.
Sinulle besserwisserille ei vissiin tullut mieleen, että ehkäpä nuo ovat ne hetket, kun lapset ovat isänsä kanssa? Jäisitkö sinä silloin kotiin itseksesi ikävöimään vai täyttäisitkö hetket rakkaiden ystävien läsnäololla ja kivoilla jutuilla? Ja vaikka näin ei olisikaan, et sinä
voi blogin perusteella tietää Majin elämästä tuon taivaallista! Että ottaa aivoon tällainen kommentointi.
Pakko sanoa, että harvinaisen kamala kommentti. Samaan aikaan muka tsempoaava, mutta jokatoisessa lauseessa suoraa arvostelua aurinkolomista ja skumppa-aamiaisista. Mitähän sinäkin tiedät bloggaajan todellisesta elämästä tai hänen lasten syyslomaretkistä.
Kyllä minuakin on ihmetyttänyt kesällä hänen juhlista toiseen menemiset mutta olen arvannut että ero on tulossa. Kun hänen instaprofiilia seuraa niin on jonkin verran perillä asioista, ei toki kaikista 😊 Lapset minuakin on säälittänyt mutta en todellakaan tiedä totuutta. Voimia!
Voikaa hyvin <3 eroa pidetään turhaan pahana, usein se kuitenkin johtaa moneen hyvään! Aikaa ja energiaa se vaatii, mutta elämä kantaa :) tsemppiä!
Voimia ❤️
Olen lukenut blogiasi jo siitä lähtien kun odotit Rebekkaa, enkä ole ikinä aiemmin kommentoinut. Vaikka emme henkilökohtaisesti tunnekaan, olet tullut tutuksi näiden vuosien aikana, jolloin itsekin olen mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta. Täytyy sanoa, että eronne kosketti kovasti enkä tahtonut sitä alkuun uskoa millään todeksi. Ihan kuin joku lähipiiristä eroaisi.
Olemme mieheni kanssa olleet 18- vuotiaista yhdessä ja vaikeita aikoja on ollut paljonkin. Välillä suhteen alkuaikoina ennen lapsia erottiinkin, mutta palattiin yhteen. Edelleen on vaikeaa kun nuorempi lapsista ei nuku öitään.
Oikeastaan haluaisin sanoa, että ei meistä kukaan tiedä kuinka oma parisuhde tulee lopulta kestämään. Valtaosa meistä lukijoista pystyy samaistumaan tilanteeseesi eikä siinä ole mitään ”epäonnistumista”. Toivon kaikkea hyvää elämääsi, pärjäät varmasti! ❤️
Hyvin kirjoitettu. Parisuhde asiat on usein vaikeita ja välillä käy näin. Tsemppiä Maj! Kyllä te pärjäätte ja onhan jatkossakin lapsilla myös huolehtiva isä.
Tämä ei tullut yllätyksenä – satuin bongaamaan erään kysymyksen toisessa postauksessa ja vastauksesi ko kysymykseen. Ikävä uutinen silti! Vaikka et ole asiaa tätä postausta ennen kertonutkaan, on se silti näkynyt blogissa jollain tasolla.
Kaikkea hyvää koko perheelle, toivottavasti saatte soviteltua lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Lapset varmasti jossain kohtaa reagoivat, mutta tärkeintä on, että vaikkei yhteistä kotia enää olisikaan, niin lapsilla on edelleen molemmat vanhemmat, äiti ja isä. Voimia tulevaan, asiat järjestyvät kyllä!
❤️ Olette ajatuksissa.❤️
Hirveän paljon tsemppiä ja jaksamista vaikeaan aikaan. <3
Paljon jaksamista nyt ja tulevaan<3 selviätte tästä varmasti ajan kanssa, jokainen teistä! Paljon hyviä ajatuksia ja positiivista energiaa lähettelen :)
Tsemppiä. Ihmettelen suuresti näitä kommentteja biletykseen loppumisesta ja itsekkyydestä mitä jotkut ovat alle laittaneet. Ihan käsittämättömiä kommentteja laitettavaksi tänne! Ei aina pysty ymmärtämään mitä liikkuu näiden ihmisten mielessä. Ero on aina vaikeaa. Mutta siitä selviää.
Voi ei :( Ei se elämä aina mene niinkuin suunnittelee vaikka kuinka haluaisi. Tiedän hyvin millaisia tunteita mahdollisesti käyt nyt läpi. Itse erosin vuoden alussa, 10v suhde ja 2 lasta. Ei ole ollut helppoa, mutta ajan kanssa helpottaa. Itsekin luulin, etten ikinä selviä, mutta niin vaan selvisin. Pitää vaan rohkeasti kohdata kaikki ne asiat ja käydä ne läpi. Mulla se puhuminen auttoi ihan hurjasti. Eikä kannata välittää muiden mielipiteistä. Vain te tiedätte teidän suhteen ja jos ero on ainut vaihtoehto niin se on. Ja lapset kyllä selviää ja sopeutuu. Voimia ja jaksamista sinulle Maj <3
”Elämä antaa, elämä ottaa. Se kantaa ja voi pudottaa. Jos jotain haluut niin älä jää odottaa, koska hetken voi kadottaa.” Vaikka kuinka pahalta se tuntuukin, niin varmasti huomaat jälkeenpäin, että tälläkin on tarkoitus <3 Voimaannuttava lämmin halaus teille kaikille! Tiedän, että pärjäätte varmasti, mutta uusi alku vaatii aina totuttelua. Onneksi teillä on toisenne, sillä pääsee pitkälle <3 Äläkä epäile pyytää apua, sillä kukaan ei yksin jaksa määräänsä enempää taakkaa kantaakseen. Ystävät ja perhe ovat nyt SE juttu, millä jaksaa. Tsemppiä!!
Paljon voimia <3
Itse juuri eroa läpikäyvänä voin täysin samaistua tilabteeseen. Helppoa ei eroaminen ole, mutta ei sen tarkoitus sitä ole ollakaan.
Voimia tähän hetkeen ja kaikkea hyvää tulevaan. Löydätte varmasti keinot olla parhaita mahdollisia vanhempia lapsillenne erosta huolimatta. Toivottavasti saavutatte tulevaisuudessa molemmat sen onnen, joka nykyisestä parisuhteestanne uupui.❤
Voimia! Juuri luin oman eroni aikaisia tekstejäni ja tajusin, että minä ja lapseni olemme lopulta saaneet eron jälkeen enemmän hyvää kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa. Joskus elämä osaa yllättää. Vaikkakin silloin oli raskasta.
Voi olipa koskettavaa lukea tämä. Olen seurannut blogiasi useamman vuoden….Aina elämä ei anna parastaan. Voimia, sä selviit tästä kyllä!❤️
Voi ei, onpas ikävä kuulla! Kovasti voimia, teille kaikille!
Itse erosin kolme vkoa sitten kolmen vuoden suhteesta. Tai minua ensin petettiin vuosi ja sitten lopulta valehtelun jälkeen jätettiin. Kovat kolme vkoa ollu ja jatkuu vielä, rakkaus kun ei mene nappulaa painamalla kiinni. Minä jäin yksin kun hän asuu jo uuden kanssa.
Totuttelen myös siihen ettei meitä enää ole…
<3
Voi miten riipaisi ja kosketti :'(
Mutta kuten yhdessä laulussa sanotaan, ”ehkä näin on parempi”.
Älä vaan välitä noista kamalista puheista ja kirjoituksista mitä jotkut viitsivät ladella. Niin turhaa ja lapsellistakin.
Jokainen aikuinen varmasti itse tietää onko liitolla elämää vai pitääkö vaan uskaltaa luovuttaa ja päästää irti.
Voimia teille kaikille <3
Olet rohkea nainen ja äiti!
Kovasti tsemppiä ja voimia!
Voimia ja jaksamista <3
Tsemppiä <3 I feel you…
Tsemppiä paljon <3 haleja ja voimia tulevaan <3 tulevaisuudessa varmasti vielä paljon hyviä hetkiä tiedossa, vaikka nyt ei ehkä tunnu siltä <3
Voimia ❤️
♡ kaikkea hyvää!
Elämä kantaa ❤️Voimia sulle ihana nainen!
Voimia ja kaikkea hyvää kaikille teille!
<3<3
Surku
Jaksamista vaikeaan elämäntilanteeseen! <3
Voimia ja jaksamista teille kaikille! <3 elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos, mutta se avaa aina uusia mahdollisuuksia. Kaikkea hyvää <3
Voimia! <3
Tsemppiä paljon. Tosi paljon!!!!
Hei,
olen lukenut blogiasi Rebekan vauva-ajoista lähtien, mutta tosi harvoin tulee kommentoitua. Mä olen tosi pahoillani, että teille kävi näin, mutta toivon, että tämä ero tuo elämäänne kaikkea hyvää. Postauksistasi on jo pitkään (vuoden, puolitoista?) välittynyt alakulo ja iloisuus on monesti ollut päälleliimattua eikä niin aitoa. Minusta on myös tuntunut, että lapset ovat kuvissa alakuloisia. Tietysti voi olla, että valitset sellaiset kuvat, joissa on alakuloinen fiilis, jos oma fiilis on sellainen?
Kaikkea hyvää sinulle ja Miikalle ja lapsille tietysti. Kyllä te selviätte :)
Tsemppiä. <3Niin vaikeita juttuja ja kurja kun joutuu julkisesti avata näin henkilökohtaisia asioita. Ja jotkut kehtaavat vielä ilkeillä kaikin mahdollisin tavoin.:(
aurinkoa teidän perheen päiviin <3
Tsemppiä ja paljon voimia. Surullisia uutisia nämä. Toivon, että kaikki kääntyy parhainpäin.
Voimia!
Meillä on myös aviokriisi päällä. 16 yhteistä vuotta ja kolme lasta. Tunteet heittävät koko ajan vuoristorataa. Toisaalta haluan jatkaa, toisaalta mietin pärjäisinkö ilman parisuhdetta. Mutta toistaiseksi jatketaan ja yritetään löytää ne piilossa olevat tunteet. Ehkäpä uskallus otta SE askel puuttuu!
Kaikkea hyvää uuteen elämäntilanteeseen! Kunpa ihmiset muistaisivat että some ja blogi ovat vain pintaa teidän elämästä. Vain te tiedätte, miksi nyt kävi niinkuin kävi ❤️❤️
Voimia muuttuvaan elämän tilanteeseen, teille kaikille! <3
Aika parantaa haavat. Niin klisee kuin onkin <3 voimia vaikeisiin hetkiin.
Olen lukenut blogiasi yli 5 vuotta ja tuntui ihan kuin joku tuttu olisi eronnut, kun aamulla luin blogiasi. Kun näin otsikon en yhtään osannut kuvitella, että tämä aihe olisi kyseessä. Itsekin saman teeman ympärillä kesäni viettänyt ja voin kuvitella, kuinka raskas mielesi on. Voimia!
<3
Voimia teille kaikille❤! Ilkeistä kommenteista ei kannata välittää, te elätte teidän elämää ja teette teidän elämänne ratkaisut, eikä se kuulu muille. Lapsilla on yhä rakastavat vanhemmat ja elämä jatkuu omalla painollaan. Helppoa ei se aina ole, eikä sen pidäkään helppoa olla mutta vaikeudet myös vahvistaa. Tsemppiä Maj, Miika ja lapset!
Hei! Olen useasti laittanut negatiivista palautetta, mutta nyt on pakko kirjoittaa toisella tavalla. Tulin todella surulliseksi puolestasi, en voi kuin toivottaa voimia sinulle kaiken keskellä. Postaile sen verran kuin jaksat, kyllä lukijat ymmärtävät.
Hurjasti jatkamista sinne teille! <3 Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta uskon että varmasti sinullakin kaikki kääntyy lopulta parhain päin. Tällä hetkellä ei välttämättä siltä tuntu, mutta aina me ihmiset kaikesta selviämme. Kaikista vaikeista ja pahoistakin asioista seuraa jotain hyvää. Voimia, ja nauti edessä häämöttävästä lomastasi! Se tulee varmasti juuri sopivaan aikaan ja piristää! <3
Ikävä kuulla, voimia syksyyn! Nyt kannattaa ottaa lapset syliin ja kainaloon ja keskittyä heihin. Saatte toisiltanne varmasti tukea vaikeaan aikaan! Harmi kun lapsille tulee isoja muutoksia muutenkin vaikeaan tilanteeseen (koulunalku ym.), älä pelkää hakea apua ja tukea myös lapsille! Neuvolasta voi saada perheelle paljonkin tukea!
Tsemppiä, Maj!
Itse erosin teininä alkaneesta, 18 vuotta kestäneestä parisuhteesta vajaat kaksi vuotta sitten. Minä sekä lapsi (kouluikäinen) olemme molemmat voineet eron jälkeen huomattavasti paremmin. Jatkuva ahdistus parisuhteessa ei voi olla vaikuttamatta koko perhe-elämään. On tietenkin surullista, ettei lapsi enää näe isäänsä kovin usein, mutta silti jokaisen osapuolen elämä on ollut parempaa eron jälkeen. Ja monissa perheissä elämä saadaan pysymään eronkin jälkeen sellaisena, että lapset näkevät molempia vanhempiaan paljon.
Ja mitä bilettämiseen tulee, niin henk.koht. olen käynyt vielä vähemmän ”ulkoilemassa” kuin ennen eroa. Käytännössä en lainkaan. En eronnut siksi, että pääsen aloittamaan ”uuden elämän” ja viilettämään ympäriinsä, vaan siksi, että siinä parisuhteessa oli huono olla, eikä asia muuttunut vuosien kuluessa ainakaan parempaan suuntaan vaikka asioista keskusteltiin. Plus että lastakin ahdisti se ilmapiiri ja hän kyseli vuosia, miksi isi on aina pahalla päällä. Ero oli ainoa oikea ratkaisu. Itse olen kuulemma muuttunut sulkeutuneesta ja ahdistuneesta ihmisestä taas hymyileväksi ja iloiseksi ihmiseksi, joka olin aikanaan.
Käytännön asioiden järjestettyä helpottaa henkisestikin, kun omanlainen arki käynnistyy. Tsemppiä koko porukalle!
Voimia kovasti <3
Järkyttävää muttei yllätä. Blogit, ulkonäkö, sosiaalinen media vie suhteilta sen mitä niihin pitäisi panostaa. Oot varmaan ylpee itsestäs. Toivottavasti lapset saa edes jotain huomiota, eikä kaikki aika mene seuraavan päivityksen miettimiseen ja kuvauksiin, someen jne.
Ja ajattele äitejä jotka eivät ole edes kotona ollessaan työpaikalla.
Lapset jossain päiväkodissa, ja pahimmillaan koulussa.